12 kirjaa riippukeinuun

by katja

IMG_0032

Kesäloma on lähellä ja siksi kokosin oman riippukeinulukemistoni. Kirjat eivät ole viimeisimpiä uutuuksia, vaan sellaisia, joita olen tänä vuonna tai aikaisemmin lukenut. Koska kirjoja on paljon, päätin tällä kertaa valita vain käännöskirjallisuutta.

Minun riippukeinukirjassani on hyvin kerrottu tarina ja vahva tunnelma. Kirja ei ole liian jännittävä eikä raaka. Huomaan, että usein tartun kirjoihin, jotka kuvaavat jotenkin muukalaisuutta. Siirtolaisuutta, pakolaisuutta, toiseutta, elämän salaisuuksia.

IMG_0033

Tarkoin vartioitu talo (John Boyne, 2011)

Kirja on kertomus Venäjästä vallankumouksen alla ja sen aikana, ja elämästä muistojen kanssa tai niistä huolimatta. Tarina kulkee Venäjältä emigranttien mukana Ranskaan ja Englantiin. Kertomuksen näkökulma on yllättävä. Päähenkilöihin kiintyy, heitä ymmärtää ja jää kaipaamaan. Aihepiiri tuo mieleen Laila Hirvisaaren kirjat.

Elämänlanka (Victoria Hislop, 2011)

Hislopin Saari-romaani kertoi Spinalungan leprasaaren tarinan ja siitä tehtiin suosittu 26-osainen sarja Kreikan televisioon. Sarjaa esitettiin Suomessakin Yle Teemalla. Tämänkin romaanin aiheena on Kreikka. Tarina kulkee läpi 1900-luvun ja avaa kiinnostavasti Kreikan historiaa. Hislop on taitava kertoja, mutta välillä kirjan tahti on liian hengästyttävä. Kirja avarsi käsityksiäni Kreikan lähimenneisyydestä ja kertoi kiehtovasti yhden kaupungin ja sen ihmisten tarinaa.

Longbournin talossa (Jo Baker, 2014)

Tämän kirjan tunnelma jäi pitkäksi aikaa mieleen. Kirja on poikkeuksellinen: se on vastapari Jane Austenin teokselle Ylpeys ja ennakkoluulo. Kirja kertoo saman tarinan palvelusväen näkökulmasta. Alkuun ajattelin, että tämä ei voi onnistua. Mutta kyllä, Baker onnistui kuitenkin.

Liitupölyä (Frank McCourt, 2007)

Tämä kirja sopii ihmisille, joilla on savolainen (tai irlantilainen) huumorintaju. Se sopii erityisen hyvin opettajille, koska kertoo amerikkalaisen koulun maailmasta maahanmuuttajan näkökulmasta. McCourt on taitava tarinankertoja ja hänen huumorinsa (joka jakaa mielipiteitä) on minusta aivan hykerryttävää. Jatkoa teoksille Seitsemännen portaan enkeli ja Amerikan ihmemaahan.

Oikukas planeetta (Anne Tyler, 1999)

Jostain syystä juuri tämä Tylerin kirja on jäänyt voimakkaasti mieleen. Kirjan luki myös mieheni, ja hän piti siitä myös. Kirja kertoo kolmikymppisestä miehestä, perheensä mustasta lampaasta, joka perustaa Lainaselkä-yrityksen ja kulkee auttamassa ihmisiä heidän vaikeuksissaan.

Rakkauden tasavalta (Carol Shields, 2002)

Shieldsin kirjoista juuri tämä sopisi erityisen hyvin riippukeinuun. Kirja kertoo radiojuontaja Tomin ja folkloristi Fayn rakkaustarinan. Se on yllättävä ja inhimillinen – juuri tällaisia ihmiset ovat, me olemme. Shields kirjoittaa rakkaudestakin toisin: arkisen ja pienen kautta.

IMG_0047

Kaima (Jhumpa Lahiri, 2005)

Kertomus bengalilaisperheen elämästä Bostonissa. Lahiri on tavoittanut muukalaisuuden ytimen. Hienosti kerrottu tarina siirtolaisuudesta ja perheen jäsenten erilaisista sopeutumistavoista.

Eldorado (Laurent Gaude, 2013)

Juuri nyt erityisen ajankohtainen kertomus siitä, mitä Välimerellä tapahtuu. Kirja pakottaa asettumaan niiden asemaan, jotka siellä ovat ja etsivät mahdollisuuksia parempaan elämään. Ja niiden asemaan, jotka ovat toisella puolella.

Käännöksiä (Jean Kwok, 2011)

Ilmeisesti kirjailijan omiin kokemuksiin pohjautuva kuvaus Hong Kongista New Yorkiin muuttaneiden siirtolaisten elämästä. Kirjailija kuvaa hienosti pienen tytön selviytymiskamppailua uudessa maassa.

Edgar Mintin ihmeellinen elämä (Brady Udall, 2002)

Tämä kirja kertoo pienestä Edgarista, joka ei saa elämänsä alussa käteensä ihan parhaita kortteja. Hänen kasvutarinansa on hurja, osuva, liikuttava ja naurattava. Suosittelen kirjaa kuitenkin pienin varauksin. Sekä minä että mies pidimme tästä kovasti, mutta eräs ystäväni ei ymmärtänyt kirjaa ollenkaan, eikä pitänyt sitä lainkaan hauskana.

Kotiinpalaajat (Chimamanda Ngozi Adichie, 2013)

Pidän kaikista Adichien kirjoista. Tässä kirjassa kerrotaan maahanmuuton kääntöpuolesta: kotimaasta, josta on lähdetty ja johon palataan. Haaveista, jotka eivät toteudu. Lähdöstä, joka väistämättä muuttaa ihmistä.

Varjoteatteri (Viivi Luik, 2011)

Yhden ihmisen (ja yhden maan) matkakertomus Virosta Roomaan ja takaisin. Pohdintaa historian ja maiseman merkityksestä, kahden maan ja maailman kohtaamisesta.

IMG_0056

Mutta mitä kirjoja minä etsisin omaan riippukeinuuni? Nyt tekisi mieli haastaa kaikki kirjabloggaajat tekemään omia riippukeinulukemistoja. Ehkä minäkin löytäisin omani niistä?

Mainokset