Lasten vuoksi

On kylmän ja selkeän ikävä: olisipa valkoinen kuura, sen rauha.

Tänään, sumuisena lauantaina, pilvet riippuvat matalalla eikä valoa näy. Mitä olisi ajateltava, kun monta kokonaista elämää päättyy väkivalloin ja niin turhaan, kesken. Ajatuksia ei ole. On pyyntö: päästä meidät pahasta.

Siksi, juuri tänään on sytytettävä portaille monta kynttilää. On lämmitettävä sauna ja keitettävä puolukkapuuroa.

On haravoitava lehtiä, työnnettävä sipuleita multaan. Odottamaan kevättä ja valoa, joka on tuleva.

On maalattava ikonia, jossa on pelon kaiku mutta silti ihmeellistä lämpöä: Pako Egyptiin. Ihmisillä, joilla oli vain toisensa ja luottamus.

On istuttava lasten kanssa keittiössä ilman kiirettä. Piirrettävä joulukortteja. On mietittävä, kuka on eniten yksin ja kirjoitettava hänelle.

”Lasten vuoksi kannattaa yhdistää voimat,/ sillä maailmassa ei ole enää muuta/ löydettävissä kuin lapsi/ pyrkimässä syliin.” (Niilo Rauhala)