taivaan ja yön korut

IMG_3747

On ikävä tavallista arkea, jossa asioilla ja ihmisillä on paikkansa. Tapahtuu sellaista, mikä on odotettavissa. Se tarkoittaa: ei mitään ihmeellistä.

Pieni, yksinkertainen ilo.

On ikävä sitä, että aamulla verhot avatessaan näkee maailman, joka on entisensä.

IMG_3758

On ikävä hiljaisia aamuja, kun kaikki nukkuvat. Keittiön pöytä, aurinko, kahvin tuoksu. Ei ole odotettavissa mitään uutta.

On ikävä arkipäiväisiä asioita, niiden armoa. Menisinkö metsään, pesisinkö matot.

On ikävä sitä, mitä nyt ei ole. Nämä kummalliset alkukesän viikot. Syntyminen ja kuoleminen, samassa maailmassa. Taivaan ja yön korut.

Arki, ikävöity. Tuleeko se takaisin sitten, kun on tottunut. Eikö tottumiseen ole muuta tietä kuin elämä, nämä päivät.

IMG_3790.JPG

”Ruusu

Maailmaan on puhjennut
ruusu,
hyvää juurta.
Se ruusupuu on äiti puhdas,
ja siitä on kasvanut kukkanen.

Vauvan kasvot kirkkaat
kuin peili roihua vasten.
Hän tuo rauhan, sydämellisyyden.
Tätä vaunua, jossa pienokainen on,
täytyy keinuttaa rauhallisesti
ja katsoa yksinkertaisin silmin.
Pikku vauva,
me keinutamme, keinutamme.
Tässä on sinulle
taivaan ja yön korut.
Kuinka kirkkaasti säteilee aamun tähti.”

(Väinö Kirstinä)

IMG_3781

 

”Ei ole mitään mikä ei kerran tapahtuisi/ kun on sen aika/ kun kirjan lehti kääntyy/                  näet: se on jo kirjoitettu/ kerran/ jokaisen kuolemassa koko/ maailma.”

(Kirsi Kunnas)

IMG_3789.JPG

”Kun ilta vaimenee yöksi,
äänet pehmenevät.
Ei ymmärrys ole sanoja,
vain hapuilua
kohti sen hyväksymistä
mitä ei voi muuttaa.”
(Helena Anhava)