Matkalla

P1020780

Mihin kodin rajat piirtyvät, kun on turvatonta? Kulkevatko ne maantieteessä, siis maan tieteessä, sen pinnalla olevissa rajoissa ja muodoissa vai ihmisissä, ihmisten välillä?

Sitä huomasin miettiväni, kun kiipesin laivan portaita ylös Vuosaaren satamassa. Meitä ei ollut monta, ehkä sata. Konttisatama on hyvä paikka lähteä, kun mieli epäröi. Sieltä puuttuvat kiirehtivät, säntäilevät, laukkujaan vetävät ihmiset, autojen ruuhka.

On vain kontteja, pinoissa ja jonoissa, nostureita, rekkoja – ja niiden välitse kulkee merkitsemätön tie, jota saa kulkea vain saattueessa. Pyörien päällä.

P1020781

Ihmiset asettuivat laivan kolmeen tilaan. Olimme matkalla turvallisesta maasta toiseen turvalliseen maahan. Suomen tartuntaluku oli lähtöaamuna 1,8 ja Viron 1,1.

Laitetaanko kasvosuojus päälle laivassa? Minä laitoin, ensimmäistä kertaa koko keväänä. Asetuttuani istumaan otin sen pois.

Tiesin, että tämä oli ensimmäinen kerta maaliskuun alun jälkeen, jolloin voisin olla samassa suljetussa tilassa muiden ihmisten kanssa. Hetken aikaa olin, sitten lähdin ulos.

Oli ihmeellistä katsella kirkastuvaa ulappaa.

P1020782

Ajaessa turvaton mieli rauhoittui vähitellen. Vältimme isoja ihmisjoukkoa mutta muuten elimme kuin kotona.

Virossa kaikki tuntui olevan kuin ennenkin. Kävelyreitille näkyi ulkoilmakonsertti, jossa ei pidetty turvavälejä, eikä maskeja juuri näkynyt katukuvassa. Tartuntoja on niin vähän, ettei se ole ihme.

Viro on vieras maa, mutta niin tuttu, ettei asettuminen vie aikaa.

P1020788

Peipsjärven sininen ulappa sai mielen iloiseksi. Järvi kuin meri, sininen, avara!

Haaveilin lounaasta Sipulitien ravintolassa, samovaarissa haudutetusta teestä. Mutta emme muistaneet, että vanhauskoiskylissä ei eletä korttiaikaa.

Uimaan kuitenkin pääsimme vanhan kulttuuritalon takaa. Siinä oli pieni puisto ja kauas jatkuva matala ranta.