Välissä

Kuinkahan monella tavalla ihminen voi olla välissä – matkalla yhdestä paikasta tai asettumisesta toiseen?

Tämä on välissä olemisen vuosi.

Tajuan, että omassa elämässäni ovat kaikki tärkeimmät elementit samalla tavalla kuin ennen, mutta sen oman elämän liepeillä tapahtuu.

Huoneet tyhjenevät, koti muuttuu. En juuri käy yläkerrassa, en ota siihen kantaa, asuta sitä. Tiedän, että siellä on kaksi tyhjää huonetta. Olen kierrellyt niissä, katsellut ikkunasta, antanut tilan oleutua ja jättänyt sen siihen.

Ajatellut elämää, joka niissä oli.

Käymme hiljaista keskustelua elämisen puitteista.

Vesi virtaa johonkin, maisema muuttuu, se ottaa paikkansa hitaasti, mutta miten ja missä.

Se ei palaa sinne, mistä lähdimme, vaan johonkin toisaalle. (Onko siinä jotakin paluuta vai onko se jotain muuta).

Töissäkin kuljen jossain välissä, uuden ja vanhan, kyselen työni perimmäistä merkitystä. Mikä se on ja miten minä asetun siihen.

Ymmärrän (vaikka en kenties saata sanoa) että viime etätalvessa oli myös paljon hyvää, jota joinakin päivinä ikävöin. Elämisen rauha, kodin hiljaisuus.

Aamukävely metsässä.

En ole kirjoittanut mitään. Se kertoo jotakin, mutta mitä.

Kuviakaan en ole ottanut. Kuvat kesäretkeltä Alatskiven kartanon ympäristöstä.