Luopumisharjoitus

IMG_2828

Katsoimme vanhoja valokuvia ihmisistä ja paikoista. Vain hän muistaa heidän nimensä.

– Te ette voi käsittää, miltä se tuntuu, kun ymmärtää, ettei sitä maailmaa, joka oli, enää ole.

Alussa kaikki on ainutkertaista, sitten toistuvaa. Lopulta niistä kaikista kerroista tulee kuin yksi kerta: ainoa, katoava. Luopumisharjoitus.

Ihmisillä ja asioilla on aikansa täällä. Myös heillä, jotka ovat elämässämme kuin pohjoisen punainen kallio. Olemisessaan horjumattomia.

IMG_2816

”Tulevaisuus on meneillään, tässä ja nyt, minussa ja meissä.” Kirjoittaa virolainen runoilija Donna Kareva. Onko tämä se hetki, jolloin tulevasta tulee mennyt. Hetki, jonka terässä on kaikki. Ainoa, mikä meillä varmasti on. Hetki, jossa kaikki on vielä auki ja mahdollista.

Hetki valita ilo ja toivo. Muistaa valo.

Joskus luopuminen on kuin elämäntyö. Ulottuu päivän jokaiseen hetkeen, yön pimeään. Silti sitä työtä on mahdoton tehdä, on tehtävä muuta. Sitä kaikkea, mikä on valittavissa ja mahdollista. Mikä on arkista ja välttämätöntä. Turhaa ja iloista. Mikä antaa unohtaa.

On pidettävä lasta sylissä. Laulettava hänelle, naurettava hänen kanssaan. Kuulle ja auringolle ja linnuille. On otettava käsiin sopivia asioita, ihmiselle mahdollisia. Muistettavia sellaisia sanoja, jotka ovat eläneet vuosisatoja, vuosituhansia. Lohduttaneet. Tai kuvia. Annettava laulun keinua, keinuttaa. Muistettava valo, joka toisinaan kätkeytyy, silti on.

Ehkä jonakin päivänä on tottunut ja katsoo maailmaa toisin.

IMG_2845

Maalaus August Jansen (Kumun perusnäyttely).