Syvenevää vihreää, uusia maisemia

Sairauteni kesti lopulta kymmenen päivää, sitten palasin työhön. Kolme päivää myöhemmin olin taas sairaana ja lepäsin kaksi päivää. Sitten lähdin töihin, ja sain pidettyä yhdestä tunnista puolet. Seuraavana päivänä selvisin jo kahdesta tunnista.

Edelleen pyöräily kirjastoon (1,5 km) tuntuu liian isolta urakalta. Nyt kuitenkin nukun hyvin, kurkussa lymyävä kaktus on menettänyt piikkinsä. Tämä korona ei ollut leikintekoa, mutta jospa se suojaisi pidempään.

Se, mitä on runsaat kaksi vuotta kaikin keinoin vältetty, on nyt kuitenkin koettu.

Sairaspäivinä ehti ajatella – tajusin kaipaavani kirjoitusaikaa ja -paikkaa.

Jo vuosia valmistellulle elämäkertahankkeelle en ole onnistunut saamaan rahoitusta – sen sijaan sain sitä toiselle projektille, jossa pyrimme tekemään eläväksi naisten ja lasten 100 vuotta sitten tekemän pakomatkan itärajan takaa. Se on hieno ja tärkeä työ, jota pääsen tekemään yhdessä rautaisen ammattilaisen kanssa. Se, mitä teemme, on sekä aivan tuttua että kokonaan uutta, jotakin, mitä en ole koskaan tehnyt.

Tämä on sellainen kevät, että elämä muuttuu, jollain tapaa kokonaan.

Kuopuksen aikuistumisen ja koulun päättämisen myötä vanhemmuudessa alkaa erilainen aika. Jotain vapautuu, jotain syntyy. Mitä?

Se on iso kysymys, jota en vielä osaa ajatella.

Elämänmuutoksen konkreettinen muoto on pikkuinen mökki, jonka puutarhassa kasvaa suuri tammi, vanhoja omenapuita, merkillisiä havupuita. Rinne on juuri nyt sinisenään skilloja. Puutarhan reunassa on vanha kiviraunio, mökissä on tupa ja kamari ja saamme asua sitä kaksi vuotta.

Sen aikaa voi tunnustella, miltä se paikka tuntuu. Miltä tämä elämä.

Näinä sairaspäivinä olen lukenut joitakin kirjoja, kuunnellut yhtä. Vaikuttavin oli kiinalaisen Chi Zijianin romaani Puolikuu, joka kertoo evenkipaimentolaisten elämästä Kiinan koillisosassa. Tarinan kertoja on 90-vuotias nainen, joka kertoo paitsi oman, myös heimonsa tarinan. Sen hän tekee jäljittelemättömästi, kirkkaasti, tarkasti.

Hän kertoo syntymän ja kuoleman, saamisen ja menettämisen, maiseman, joka on hänessä ja jota hän on.

Kuvat kevätretkeltä Tammisaaren Ramsholmenista.