Paikka perheessä

Synnyitkö esikoiseksi, keskimmäiseksi vai kuopukseksi? Vai johonkin muuhun väliin? Miten paikka perheessä näkyy elämässä? Miten lapsuutesi ympäristö on vaikuttanut sinuun?

Tunnetko iloa ja kiitollisuutta siitä, mitä on ollut? Vai herättävätkö nuo muistot muita tunteita?

Kun itse ajattelen mennyttä, huomaan tuntevani kiitollisuutta ja iloa, mutta myös muuta. Joihinkin asioihin olen opetellut tyytymään ja hyväksymään sen, että niin tapahtui, eikä sille voi mitään.

Tyyntymys on hyvä sana. Se tarkoittaa: nyt on hyvin.

Voiko omaa kokemusta perheessä (ja perheestä) jakaa muiden kanssa? Pystymmekö ymmärtämään toistemme paikkaa perheessä ja sen vaikutuksia elämään?

Perhe on yhteyttä ja erillisyyttä, limittäin. Yhteys on jaettuja kokemuksia, yhteisiä hetkiä. Se on lahja, silti erillisyys on välttämätöntä.

Erillisyys on sitä, että tunnistaa ja erottaa itsensä muista.

Opettelee kuuntelemaan sitä, miten kokee, kunnioittamaan sitä. Se voi olla elämänmittainen työ.

Isoille asioille on annettava se aika, joka niille kuuluu.

Paljon olen miettinyt myös ikäisteni ihmisten erilaisia elämiä. Mikä meitä oikein on kuljettanut, miksi?

On heitä, jotka näyttävät kuin hypänneen muutoksesta toiseen pystypäin, valmiina (vai näyttääkö se vain siltä?). Heille muutos on ollut mahdollisuus. Ja sitten on meitä, joille rauhallinen yksitoikkoinen arki on elämän pysyvä, hyvä johtolanka, turvallinen ja tärkeä poljento kaiken takana, sydänäänet.