Pyhän Katariinan jäljillä

Lähtiessä aamu tuntui varhaiselta, mutta oli ihmeellistä nähdä kirkkaaseen syyspäivään heräävä hiljainen kaupunki. Sininen meri, aavistus punaista, kypsää keltaista, pihlajanmarjat. Viimekertainen opettajien retki Hämeeseen oli iso elämys, siksi halusin tälläkin kertaa mukaan.

Nyt kohteet olivat paljon tutumpia (ja jollakin tavalla olin väsyneempi, hiljaisen lepopäivän tarpeessa). Oli kuitenkin ilo kuunnella opasta ja tavata tuttuja. Kävimme viidessä harmaakivikirkossa ja yhdessä puukirkossa sekä Mustion kartanossa.

Keskiajan kivikirkoissa kiehtovinta ovat puuveistokset. Ne ovat hämmästyttäviä, eläviä, koskettavia. Ne kertovat siitä, miten pyhimykset on nähty ja miten kristinusko on kulkeutunut tavallisten ihmisten maailmaan. Hyvin monet veistoksista on tehty Keski-Eurooopassa, värit ovat haalistuneet, jäseniä ja kokonaisia ihmisiä on pudonnut patsaista pois. Silti!

Tämänkertaisella retkellä jäin miettimään eniten kaimaani, Pyhää Katariinaa.

En tiennyt, että nimipäiväni 25.11. oli suurimpia pyhimysten juhlapäiviä. Silloin juhlittiin Katariina Aleksandrialaista (puuveistos Katariinasta alla), joka kuoli legendan mukaan 300-luvulla marttyyrikuoleman. Katariinan kultti kasvoi voimakkaasti 1300-1400-luvuilla – 1400-luku oli muutenkin naispyhimysten aikaa.

Legendan mukaan Katariina näki 18-vuotiaana näyn, jossa Kristus kutsui hänet puolustamaan kristinuskoa pakanafilosofeja vastaan, ja niin hän teki. Kun Katariina oli mestattu, enkelit kuljettivat hänen ruumiinsa Siinain autiomaahan ja laskivat sen sarkofagiin. Ruumis alkoi vuotaa maitoa ja öljyä, ei verta. Niiden avulla parannettiin vakavia sairauksia, myöhemmin paikalle perustettiin Pyhän Katariinan luostari.

Luostari on nykyisin kaikille Lähi-idän uskonnoille tärkeä – uskotaan, että Mooses sai käskyt Siinailla tämän luotarin lähellä olevalla vuorella. Kerrotaan myös, että luostarin puutarhassa on yhä pensas, jossa Jumala puhui Moosekselle. Olen käynyt Siinailla kahdesti, mutta kummallakaan kerralla emme poikenneet tässä luostarissa. Se on harmi!

Pyhästä Katariinasta tuli varsinkin karjan ja viljelijöiden, mutta myös oppineisuuden suojeluspyhimys. Katariinalle on alttari Lohjan, Mynämäen ja Karjaan kirkoissa, ja sivualttari Turun tuomiokirkossa. Hänelle on varmuudella omistettu neljä kirkkoa Markus Hiekkasen tutkimista 104 harmaakivikirkosta.

Oppaamme Esko M. Laine kertoi, että kristillisenä aikana ihmiset saivat etunimensä pyhimyksiltä; nimi kertoi, että he olivat kristittyjä. On viitteitä siitä, että toinen nimi saatiin eläimen mukaan. Ne toiset nimet olivat varhaisia alkioita sukunimistä ja kantoivat mukanaan kansanuskon perintöä. Koska vanha kansanusko ei ollut sallittua, ei eläinten mukaan annettu nimikään ollut virallinen eikä niistä siksi jäänyt jälkiä.

(Ylin kuva Fagervikista, toiseksi ylin Siuntion kirkkomaalta, kaksi alinta Karjaan kirkosta)