Joulu ja tyhjät kädet

WP_20171202_10_29_36_Pro.jpg

Joulun alla väsymys tiivistyy. Onko se tosiaan jo ovella? Katselen kuin etäältä punaisia ja valkoisia joulukoristeita, valoja, lahjamainoksia. Kenelle ne ovat? Kuin se kaikki kuuluisi johonkin toiseen maailmaan.

Minun jouluperinteeni ovat pieniä. Nostan esiin joulutähden, yhä vähemmän joulukoristeita. Kalenterit olin jättää kaappiin tänä vuonna, mutta liki kaksimetriset poikani kaipasivat niitä. Ne ovat seinällä taas.

Käyn joulumyyjäisissä, kiertelen antikvariaatteja ja kirjakauppoja. Käärin pieniä paketteja. Pimeys kutsuu hiljenemään, vähentämään, kaikkea.

WP_20171202_10_33_23_Pro.jpg

Kaamos muuttaa muotoaan, joka päivä. On mustaa sadetta, vaaleaa lumisadetta, kirkasta jäätä, joskus puhdas pakkasaamu, kirkkaat värit. Sininen taivas, lupaus uudesta.

Yhdessäkään joulukonsertissa en ole vielä käynyt. Vanhojen joululaulujen sanoja olen lukenut, tapaillut säveltä. Ja ehkä se on koskettanut eniten: että niitä samoja lauluja laulettiin satoja vuosia sitten, vain hiukan toisin. Kaipasivatko hekin joulun alla lepoa, valoa? Odottivat?

He lauloivat niitä, kuten me laulamme nyt.

WP_20171202_10_33_26_Pro.jpg

Syksy on ollut niin täynnä kaikkea, että ikonipiiriinkin olen ehtinyt vain muutaman kerran. Tälle viikolle sattui tärkeä työ. Löysin Jerusalemin taivaalle oikean sinisen. Mitä kirjoittaa ikoniin, jossa odotettu messias ratsastaa Jerusalemiin ja ihmiset peittävät kadun vaatteilla ja palmun oksilla?

Malli-ikonien tekstit näyttivät niin vajailta: ”Jeesuksen ratsastus Jerusalemiin”. Luin tekstit Markuksen ja Johanneksen evankeliumeista. Jälkimmäisestä löytyy vanha profetia, jonka ihmiset uskoivat käyneen toteen.

WP_20171202_11_34_34_Pro.jpg

”Sinun kuninkaasi tulee”.

Tänään kävin kirjoittamassa sen siniselle taivaalle. Se riittää.

Voi olla tyhjin käsin, tekemättä mitään. Voi olla väsynyt ja kesken. Voi seistä tässä, katsoa ja odottaa. Tulee, sinulle ja minulle.