Jos olenkin vaihdokas

 

IMG_8497

Pienenä rakastin satuja, joissa oli orpolapsia, jotka löysivät itselleen hyvän kodin. Rakastin myös niitä satuja, joissa pieni tyttö löysi yllättäen kaksosensa. Sellainen oli Erich Kästnerin Lisen ja Lotten salaisuus. Muistan, että se oli silloin luettuna huumaava kirja.

Joskus mietin, minkälaista olisi, jos yhtäkkiä löytäisin kaksoisolentoni kadulta. Ihmeellistä! Vielä niin ei ole tapahtunut. Siitä olen melko varma, että ainakaan identtistä kaksosta en tule löytämään.

IMG_8498

Viikko sitten katselimme vanhoja, digitoituja kaitafilmejä serkkujen kanssa. Kaitafilmit ovat hyvin lyhyitä, muutamien minuuttien pituisia, värikkäitä mutta äänettömiä filmejä. Isälläni oli kaitafilmikamera, ja hän kuvasi paljon.

Kun olin pieni, katselimme filmejä usein. Nyt viimeisestä katselukerrasta oli ainakin 25 vuotta, ellei enemmän. Muistot haalistuvat ja muuttuvat. Omat, vahvat muistoni ovat saaneet voimaa valokuvista. Filmit olin lähes unohtanut.

Oli kummallista katsella niitä. Katselemisen jälkeen piti olla hiljaa pitkään, monta päivää. Mitä minä oikein muistan?

IMG_8500.JPG

Muistoissani näen itseni isosiskona ja pienempien paimentajana. Olin kokonaan unohtanut sen pikkutytön, joka seikkaili filmeissä.

Muistan, miten päänahkaa kiristi, kun äiti tai joku muu yritti kesyttää kiharaista tukkaani letille.

Mutta – tukkani näytti olleen aina auki ja takussa, lettinauhat olivat pudonneet, jos niitä oli ollutkaan. Leikin, olen uhmakas, näytän tunteeni, minusta huolehditaan. Minä en näytä huolehtivan kenestäkään.

IMG_8496.JPG

Näytän siltä, kuin olisin eksynyt keskeltä metsää pihamaalle, kuin karannut toisesta kodistani. Kuin olisin ollut puoleksi menninkäinen, ihmisten maailman vaihdokas.

 

 

Kuvat: Altjan kalastajakylän rantaa, kun vesi oli hyvin kylmää ja ilma lämmintä.