Väsynyt selkä ja jotakin lohtua

Oli varhainen aamu. Olin matkalla töihin: sen katkeamattomiin kohtaamisiin, pieniin tehtäviin, ihmisiin. Huomasin, että minulla on aikaa.

Ajoin vanhimpaan Helsinkiin. Niille kallioille, joilla pienenä leikin yksin ja pikkuveljeni kanssa. Vaikka maassa oli lunta, olivat linnut ja aamun häikäisevä valo.

Ja ääni.

Se sama, jota kuuntelin silloin. Jota aina palaan kuuntelemaan.

Miten lohdullinen voi olla ääni, miten se keinuttaa sisäänsä. Liikenne ja oleva maailma katoaa. Katoaa työ ja kaikki se, mikä on odottamassa.

Sellainen on katve. Ilman niitä en voi olla.

En etenkään nyt, kun työvuoden kiireisimmät hetket ovat käsillä. Kun selkä napsahtaa kiinni, ei liiku, ja kipu kulkee alhaalta päälaelle asti.

Mikä auttaa, autaako mikään?

Liikkuminen, särkylääke, lämpötyyny. Hieronta, hiljaisuus. Armo.

Etsin sanoja, jotka kertoisivat jotakin maailmasta. Tästä kaikesta, mikä on. Kevään mielettömästä valosta, linnuista. Kipeästä selästä. Kaipauksesta ja ilosta.

Välillä ne katoavat kokonaan, kaikki.

Onneksi on joitakin, kaukaa tuttuja. Hengenheimolaisia, joiden luokse palaan kuin syliin. Jotka löydän, vaikka en jaksa etsiä.

Te, edesmenneet ja yhä elävät, tiesitte. Olette olleet samassa kokemusten virrassa tässä kummallisessa maailmassa.

En ole yksin.

 

Lokki
Anna levätä silmän räpäys siinä mikä on
niin kuin lokki kun se on yhtä ilman kanssa
ja luottaa siipiin:
                             että ne kantavat
että kantaa näkymättömän virta
joka sinkoaa korkealle
                             ja antaa vaipua
niin kuin pitää
eikä milloinkaan toisin
odottamatta siltä muuta kuin se on.
Anna levätä silmän räpäys
uupuneen kaislikon yllä
nousta
yli mereen hämärtyneen maiseman
nousta
yli meren kohinan pimeän
odottamatta ketään, kenenkään odottamatta
sovinnossa siinä mikä on.

 

(Solveig von Schoultz, suom. Helena Anhava)

 

 

Viikko sitten pojanpoika nukahti kainalooni. Aurinko lämmitti ikkunan läpi. Kuuntelimme lauluja, joita kuuntelin pienenä.

Silloin, kun pyysin äitiäni laittamaan levyn soimaan. Hän etsi sen, asetti sen levysoittimeen ja laulut alkoivat. Istuin olohuoneen sohvalla ja kuuntelin.

Poika nukkui.