Mökki

Perillä olemisen tuntu on sitä, ettei ole tarvetta sanoa mitään, olla kukaan. Ei tarvetta asettua tapahtumisen virtaan, tulla kutsutuksi, huomatuksi.

Sanat häipyvät, virtaavat, kuljeksivat pois.

Paikka on kuin jokin tuttu, oma, mutta ei silti muistuta niistä mitään.

Mökki on tärkeimpiä asioita elämässäni: irrallaan kaikesta ja kaikista muista. Se ei riipu mistään eikä kenestäkään, siellä en ole velkaa kenellekään, kukaan ei odota.

Se on ei-kenenkään-maalla, kaukana (matka ei ole pitkä, ja kuitenkin on).

Kävimme kevätsiivoamassa: matot ja peitot ulos, ikkunat auki, tulet uuniin. Talvella en kaivannut mökille, mutta keväällä on toisin.

Tämä talvi kaikkineen on ohi (onneksi). Olen vihdoin saanut luettua kirjoja, virkoan talven jäljiltä kuin nuo pihapiirin kukat. Ostin itselleni Anne Tylerin uusimman ja luin sitä hitaasti. Tyler on vanha rakkaus, äitini ikäinen – hän ei ehkä kirjoita enää kovin monta kirjaa.

Luin myös Fiona Valpyn romaanin Mehiläishoitajan salaisuus – se oli hyvä historiallinen lukuromaani toisen maailmansodan Ranskasta. Viimeisimpänä on yöpöydällä ollut Eila Helanderin muistelmateos Kaikki muuttuu hyväksi. Helander on tehnyt pitkän kansainvälisen uran järjestötyöntekijänä ja opettajana Itä-Afrikassa ja Karibialla, päätynyt tutkijaksi ja jäänyt eläkkeelle kirkkososiologian professorin tehtävästä. Kirja kertoo myös tehdystä hengellisestä matkasta.

Helander on työläisperheen ainoa tytär ja kotoisin Kalliosta. Hän on sopeutunut monenlaisiin olosuhteisiin ja aidosti etsinyt omaa paikkaansa ja sisäistä kutsumustaan. Vasta tätä kirjaa lukiessa aloin hieman ymmärtää sitä, mitä tarkoittaa individualistisen ja kollektivistisen kulttuurin ero – mitä on, kun huolehdittavana ja vastuulla on aidosti koko kylä tai suku.

Vaikka kirjassa kerrotaan myös tekemisistä, Helander kirjoittaa erityisen paljon ajattelustaan ja oivalluksistaan: mitä ja miten hän oppi ja ymmärsi. Hän kertoo myös, miltä asiat tuntuivat. Miten hän etsi kutsumustaan ja minkälaisia pettymyksiä tielle osui ja mikä niistä auttoi eteenpäin.