Vuosi

Vuosi vaihtui hiljaisesti (kuten tavallista) – olin unessa.

On tämän vuoden ensimmäisen päivän ilta, kaikki ovat lähteneet. Kirkkaan päivän jälkeinen pimeys, pian hanki kantaa taas.

Mennyt vuosi oli taite, minun oma taitteeni. Sellainen koittaa, kun lapset lähtevät, kädet hapuilevat tyhjää, liikkuvat sivuilla, etsivät tarttumiskohtaa. (Miten paljon iloa ja vapauden tuntua, ja jotain arkaa, hapuilevaa).

Tähän vuoteen on kuulunut paljon huolta läheisistä. On ollut monta sairaalamatkaa, vihreitä huoneita, hidasta kävelyä hiljaisilla käytävillä, kotiinpaluita ja taas lähtöjä.

Keväällä haudattiin rakas enoni, äitini vilkas ja toimelias sukupolvi on hiipumassa. Lapsuuteni turvaverkko. Mutta yhä he elävät, kolme tätiä ja äitini!

Se on ilo – minun sukupolvellani on yhä tausta, jota vasten katsella maailmaa.

Vuoden hassuin asia tapahtui välipäivinä, kun löysin sivuston, jossa tekoälystä on paljon iloa. Sinne syötetään kymmenen omaa kuvaa, sitten odotetaan viisi minuuttia ja kas – vihdoin tulevat todeksi lapsuuden leikit!

Olen aina miettinyt, minkälaista olisi olla joku muu. Lapsena siihen riittivät vaatteet ja muut varusteet, korut, kengät ja metsä. Nyt sen tekivät nuo kummalliset kuvat. Persialainen prinsessa, ottomaanien valtakunnan morsian, 1950-luvun taiteilija, Ranskan kuninkaallinen, Van Goghin maalauksen ihminen, merirosvo!

Minulla ei ole pitkään aikaan ollut niin hauskaa. Kuvatulituksen kohteeksi joutuivat lapseni, pojantytär tunnisti minut heti: mummu prinsessa. Niin!

Oli paljon uusia asioita, päivätyön ulkopuolella. Opinnot, jotka yhä jatkuvat. Kirjoitusprojektini, joista kahta teen yhdessä toisen kanssa ja yhtä yksin. Niille haluan antaa aikaa.

Oli mökki, jonka tulevaa kesää mietimme juuri nyt. Elämmekö mökkielämää siinä hirsitorpassa tänä kesänä? Löydämmekö jonkun jakamaan kesäpaikkaa, kun emme itse sitä tarvitse? Vai löytyykö uusi suunta muualta?

Menneen vuoden valokuvakirjaan olin kirjoittanut sitaatteja päiväkirjoista ja muistikirjoista (täältäkin). Yksi lause oli: Tämä on elämäni ratkaisevin vuosi.

Niinkö se oli?

Kuvat: Ylimpänä Heini Riitahuhdan keramiikkatyö (Collection Kakkonen), alemmat Rut Brykin (Emmassa).