Tarton merkillisin museo

Tarton Aparaaditehtaan takana on pieni Typa-museo, jonka aiheena on kirjanpainanta. Helteisenä heinäkuun päivänä menimme sinne ja saimme oppaaksemme turkkilaisen nuoren naisen, joka oli muuttanut Tarttoon Istanbulista maaliskuussa.

Hänestä välittyi intohimo omaa työtä kohtaan. Hän iloitsi siitä, että oli löytänyt koulutustaan vastaavan työn Euroopan toiselta reunalta. 16 miljoonan asukkaan kotikaupunki oli vaihtunut pohjoiseen hiljaisuuteen, joka oli aluksi vaiennut miltei kokonaan.

Hän auttoi meitä tekemään paperia erilaisista aineksista ja painamaan kortteihin kuvia. Hän esitteli koneita, joilla sidottiin kirjoja, leikattiin niiden sivuja siististi ja painettiin niille kirjaimia. Seinustoja kiersivät suuret hyllyköt täynnä erilaisia kirjasimia.

Opas pysäytti meidät hetkeen, jolloin kirjapainotaito syntyi. Se oli uusi maailma, uuden aikakauden alku.

Museossa sai aavistuksen siitä, miten arvokkaita ja ainutlaatuisia kirjat olivat, kun ne painettiin ja tehtiin käsitöinä. Niihin ei voinut kirjoittaa mitä tahansa. Siellä jäi miettimään myös ammattitaidon merkitystä ja siihen liittyvää ylpeyttä. Kaikkia ammattilaisia tarvittiin, näihin töihin he tulivat aamuisin ja heillä oli tärkeä paikkansa yhteiskunnassa.

Nyt kirja on erilainen esine. Tekstillä on toisenlaisia merkityksiä, valokuvista puhumattakaan. Onko myös läsnäolo muuttunut?

Se ei enää ole välttämätöntä. Asioita voi tehdä kaukaa, siten voi suojautua mutta silti osallistua. Meidän sanavarastossamme on sana, jota ei silloin tunnettu: etä.  

Museon työntekijöistä ja pienen puodin tuotteista välittyi ilo – ja hiljaisuus. Koneita ja esineitä katsellessa aika tuntui pysähtyvän. Aika, joka kulkijan silmiin näyttää levolliselta ja yksinkertaiselta.

Siinä oli ihmeen tuntu.