Tarton Paavalin kirkko

Kolmas ja viimeinen matkapäivä alkoi kävelyllä läpi aurinkoisen Tarton keskustan kohti Paavalin kirkkoa. Kirkossa meitä odotti emerituspiispa Joel Luhamets, joka esitteli meille seikkaperäisesti kirkon.

Kirkon on suunnitellut Eliel Saarinen ja se on Viron kauneimpia rakennuksia. Kirkko valmistui 1917, mutta paloi toisen maailmassodan aikana. Sodan jälkeen se kunnostettiin osittain ja vihittiin uudelleen käyttöön 1966. Kirkko on kunnostettu nykyiseen loistoonsa kymmenisen vuotta sitten, kunnostukseen osallistui myös Viron hallinto (siitä oli etua, että ministereinä oli useita Luhametsin rippikoulupoikia).

Alttarimaalauksen on tehnyt Kuutti Lavonen ja sen maalaaminen kesti vuoden. Alttarimaalaus on avattava ja siinä on kaksi erilaista näkymää. Ensimmäisessä on enkeli Gabriel ja Neitsyt Maria. Se kuva hetkeä, josta kaikki alkaa, kertoi Luhamets. Kun enkeli sanoo: Herra olkoon sinun kanssasi, alkaa uusi ajanlasku, jonka mukaan yhä laskemme aikaa. Siitä alkaa myös pelastussuunnitelman toteutuminen.

Kun toinen näkymä avautuu, sen keskiössä on Kristus ristillä. Hänen oikealla puolellaan on Jeesuksen äiti, joka pyysi ihmisiä tekemään sen, mitä hänen poikansa pyytää. Vasemmalla on Johannes Kastaja, joka sanoo: Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Vasemmassa reunassa on Pietari, jolla on kädessään taivasten valtakunnan avain ja oikeassa reunassa Paavali, jonka mukaan kirkko on nimetty.

Luhametsin mukaan näkymä kuvaa hetkeä Vanhan ja Uuden testamentin rajalla: odotus on täyttymässä ja ennustukset ovat käymässä toteen. Taiteessa juuri tämä näkymä tunnetaan viimeisen tuomion symbolina mutta tässä se muistuttaa siitä, että sinun syntisi on anteeksi annettu.

Tartossa on neljä kirkkoa, ja ne on nimetty näiden neljän mukaan: Marian, Johanneksen, Pietarin ja Paavalin kirkot. Pietari ja Paavali ovat myös Tarton suojeluspyhimyksiä ja heidän päivänään 29. kesäkuuta vietetään myös Tarton päivää.

Luhamets vei meidät lopuksi kirkon kryptaan ja kertoi seurakunnen toiminnasta laajemmin. Hän näytti kirkon perustukset ja kertoi, että ne pysyvät, erilaisista virtauksista huolimatta. Virossa seurakunnat eivät kerää kirkollisveroa vaan niiden toiminta perustuu vapaaehtoisiin lahjoituksiin. Suuri osa työntekijöistä (kuten kanttorit ja nuorisotyöntekijät) tekevät työtään tuntityönä, kokopäiväistä työtä tekevät ja kuukausipalkkaa nauttivat lähinnä papit.

Viron kirkko on huomattavasti konservatiivisempi kuin Suomen. Kaikki piispat ovat perinteisen avioliittokäsityksen kannalla ja papeista sukupuolineutraalia liittoa kannattaa vain seitsemän (sitä emme muistaneet kysyä, kuinka monta pappia Viron kirkossa kaikkiaan on). Luhametsin mukaan yhteistyö Suomen kirkon kanssa on tällä hetkellä vaikeaa, koska piispat ovat keskenään erimielisiä.

Kirkon alakerrassa oli myös kolumbaario eli oma uurnaholvi, muita hautausmaita kirkko ei ylläpidä. Täältä voi ostaa oman holvin 50 euron vuosivuokralla. Kun vuokraa ei enää kukaan maksa, siirretään tuhkat yhteiseen holviin (josta voi ostaa paikan kertamaksulla). Kirkon alle on haudattu myös suomalaisia, heitä myös kuuluu Tarton Paavalin seurakuntaan eli siihen voi vapaasti liittyä.

Paavalin kirkosta jatkoimme viereiseen Aparaaditehtaaseen lounaalle ja siitä kevätmarkkinoille keskustaan (alimmassa kuvassa näkymä keskustaan ja markkina-alueelle Emajoen toiselta puolen). Iltapäivällä alkoi matka kohti Tallinnaa ja äitienpäivää.

Kokonaisuutena retki oli silmiä avaava. Vaikka käymme Virossa usein kaksin, nyt olimme monipuolisen oppaan ja ennestään tutun (ja Viroa eri tavoin tuntevan) ryhmän mukana. Saimme paljon uutta ajateltavaa virolaisesta yhteiskunnasta, kulttuurielämästä ja historiasta. Lisäksi matkalle sattui useita ainutkertaisia kohtaamisia – ensimmäisenä Voiton päivä Narvassa, sitten kirjailijatapaaminen ja lopuksi tämä piispa Luhametsin esittely.