Luettua – kertomuksen ihmeellinen voima

Mies kertoi tapaamastaan vanhasta naisesta, joka oli ollut nelivuotias perheen lähtiessä evakkoon. Nainen oli kertonut, että Ukrainan sodan alettua hän ja hänen siskonsa olivat olleet kaksi viikkoa hädissään kuin pienet lapset, kotinsa jättäneet.

Kuin matkalla taas, taivaalla pommikoneet ja mukana alituinen pelko.

Sellaisia viikkoja nämä ovat olleet. Koteloituneet muistot avoimina, haavat tuoreina, ja pelko, turvattomuus.

Vaikka se kaikki tapahtuu niin kaukana.

Tänään luin lehdestä, että Koivu ja tähti -satu kertoo Isovihan ajasta, ja tyttö ja poika olivat palaamassa kotiin Venäjältä. Tietä näyttäneet enkelit olivat heidän menehtyneet sisaruksensa. Kun kuuntelin satua pienenä, kuvittelin lapset palaamassa kotiin Ruotsista. Tämä kuvitelma jäi mieleeni ja vasta nyt tajusin, että paluusuunta olikin idästä.

Kertomukset sukupolvien takaa, ei vain koetut, vaan myös saduissa kuullut, ovat eläviä, tapahtuvat kuin tässä ja nyt.

Kertomusten voima on väkevä.

Onneksi on myös muita kertomuksia, vielä kauempaa, vuosituhansien takaa. On muuan aasi ja ratsastajansa matkalla Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, mutta myös toivoa ja ylösnousemusta.

Kohti iloa, joka on kuolemaa ja pelkoa väkevämpi.

Näinä viikkoina on käyty koulua, hiihdetty, kirjoitettu ylioppilaaksi, eletty aurinkoista kevättä, nautittu hankikannosta. Se tavallinen arki on ollut ihme, ja sitä on vaaliminen, aina.

Ihmeellisten mummujen elämänviisaus on arjessa. Siinä, että aurinko nousee ja työt on tehtävä. Ja silti on aikaa ottaa lapsi syliin, kertoa satu, laulaa laulu, lukea iltarukous, johon voi sulkea koko maailman.

Iltaisin olen lukenut.

Löysin kirjastosta Sujata Masseyn dekkarin Bombayn prinssi (Gummerus, 2021). Kirjan päähenkilö Perveen Mistry on parsi ja Intian ainoa naispuolinen asianajaja. Hän tapaa nuoren opiskelijatytön, joka muutamaa päivää myöhemmin menehtyy yliopistolla. Kaupunki kuohuu Walesin prinssin vierailun vuoksi, levottomuuksia on kaikkialla. Eletään 1920-lukua ja kaupungissa vaikuttaa myös muuan Gandhi. Perveen haluaa löytää syyllisen tytön murhaan.

Masseyn romaani on niitä hitaita dekkareita, joissa tapahtuminen on verkkaista ja murhien selvittämisen lisäksi tapahtuu myös paljon muuta. Tilasin heti muitakin hänen kirjojaan – Intian lisäksi dekkarit sijoittuvat Japaniin. Kiinnostavaa!

Löysin myös Eppu Nuotion Niin kuin vierasta maata -romaanin (Gummerus, 2021). Kirja on rakkaustarina, joka kertoo tapiolalaisen, teatterilla työskentelevän Henriettan ja maalta muuttaneen, Keravalla asuvan poliisi Markuksen rakkaustarinan. He kohtaavat poliisilaitoksella kuulustelussa ja lopulta rakastuvat. Maalta (ja Keravalta) on pitkä matka Tapiolaan, yhteiskuntaluokkaan ja kotiseutuun kiteytyy monenlaista. Kirja on hyvän mielen lukemista ja auttaa unohtamaan, lukiessa kääriytyy kuin lämpimään peittoon.

Kolmanneksi sain kirjastosta kauan sitten varatun Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt, miten olla tarpeeksi maailmassa jossa mikään ei riitä (Gummerus, 2020). Kirjaan oli hyvin pitkä varausjono – sen aiheena on influensserin (ja kirjan kirjoittajan) loppuunpalaminen ja toipumisyritykset. Influensseri on vaikuttaja, joka vaikuttaa esittämällä elämäänsä, näin ymmärsin. Hän osallistuu tapahtumiin, saa tuotteita ja elämyksiä, tulee kutsutuksi, jotta vaikuttaisi. Esityksen ei varmaankaan tarvitse olla totta, mutta sen pitää olla uskottava. Koska esittäminen on miltei kokoaikaista, se johtaa väistämättä minä-keskeisyyteen. On tutkittava omaa kokemusta, eläydyttävä, pyrittävä luomaan kokemuksestaan jollakin tapaa koskettavaa tuotosta jollakin kanavalla. Koska työ ja elämä ovat miltei sama asia, ja kaikilla kanavilla joku koko ajan reagoi jollakin tapaa, ei työstä ole koskaan vapaa.

Sain kirjastosta myös palestiinalaisen Susan Abuldawan uusimman Rakkaudetonta maailmaa vastaan (Into, 2022). Kirjan päähenkilönä on Palestiinan pakolainen, joka muistelee elämäänsä Kuutiossa, pienessä eristetyssä vankilan kopissa Israelissa. Vielä sellissäkin hän kykenee säilyttämään itsensä ja osoittamaan tahtonsa, vaikka vaikutusmahdollisuuksia on vähän. Abuldawa on Amerikan palestiinalainen, jonka kaikki kolme romaania kuvaavat palestiinalaisten elämää. Vaikka olen käynyt Jerikossa ja Betlehemissä, on palestiinalaisten arki ollut kaikilla matkoilla kuin verhon takana. Abuldawan romaanit ovat ainutlaatuisia ikkunoita sen verhon taakse. Tämä romaani kertoo myös pakolaisten elämässä Kuwaitissa ja Jordaniassa, sekä Arafatin ja Rabinin jälkeisestä ajasta: siitä, miten toivo katosi ja tiet sulkeutuivat.