Vapaus luopua

Oli lapsen juhla. Taite, joka on käsinkosketeltava. Se oli kuopukseni, jonka päätteeksi minäkin sain lapsilta puheen ja ruusukimpun.

Pian on aika päästää. Pudottaa kädet, irtautua – ja pysyä olemassa.

Sitä opettelen.

Ja samalla, kesän lämmössä, talvi ja talven taakat lipuvat hartioiltani, unohtuvat.

Ensimmäinen lomalukeminen on ollut Munkki Serafimin Vapaus (Kirjapaja, 2007), joka valittiin ilmestyessään vuoden kristilliseksi kirjaksi. Kirjoittajan viitekehys on luostarielämässä, perheestä ja lapsista hän kirjoittaa vain sivulauseessa. Tähän alkukesään, tähän elämään, se oli hyvää luettavaa.

Lapsi syntyy vapaana, lahjana, ja se vapaus hänellä ja hänessä aina on.

”Onnistumisessa ja epäonnistumisissa, tavallisuudessa ja epätavallisuudessa sinulla on vapaus olla se mikä olet, ja tämä on jotain poikkeuksellisen arvokasta.”

”Aidon itsenäistymisen hedelmää ei ole eriytyminen vaan kyky yhteyteen ainutkertaisena autonomisena subjektina.”

”Ihminen on rakennettu sellaiseksi, että jokainen kokemusmaailmamme hetki on ihmeen tekemistä.”