Kannatella, pudota

P1020250

Toisinaan on osana kannatella muita, toisinaan olla kannateltavana. Parhaimmillaan ne molemmat toteutuvat, elämä suo mahdollisuuden antaa ja huolehtia, pudota ja antautua.

Kun on osa elävää sukupolvien ketjua, ne molemmat ovat konkreettinen osa elämää. Haluaa pitää huolta, koska huolenpidosta syntyy valon ja lämmön piiri, jossa voi elää.

Se ei kuitenkaan synny minun huolenpidostani, vaan siitä mahdollisuuksien maailmasta, joka ihmisten väliin avautuu.

P1020251

Mahdollisuuksien maailmassa voi ennalta odotetun sijaan valita toisin, epäonnistua, sairastua, pettyä – mutta elämä kuitenkin jatkuu, sillä ei ole yksin.

Ei kantamassa odotuksia tai selviytymässä, vaan kulkemassa toisten kanssa. Ihmisten, joista kukin vuorollaan pystyy ja väsyy.

P1020254

Tämä kevät on ollut kannattelemisen kevät.

Sitä on ollut niin monenlaista: ääneen sanottua ja ilmi tehtyä, ja sitten sitä toista – eleetöntä, pientä ja epävarmaa liikettä kohti elämää.

Joskus avun pyytäminen on helppoa, joskus melkein mahdotonta.

Aina ei ole mahdollista puhua taakoistaan, koska ne eivät ole omia vaan toisten. Silti voi ikävöidä kannattelua, armoa, lempeyttä.

P1020255

Jossain ihmisten keskellä on paikka tulille, joiden lähellä voi lämmitellä.

Siellä voi olla muiden kanssa tai yksin. Ja vaikka olisi yksin, silti ne muutkin ovat. Joskus käden ojennuksen päässä, joskus ääriviivoina, kuin varjokuvina.

P1020257

Torronsuon kansallispuistosta löytyi suo, ja avara taivas.