Kirjoittajan mieli

IMG_4502.JPG

Löysin työhuoneen kirjahyllystä kansion, jossa oli kuusi romaanin alkua. Ne kaikki olin aloittanut 10-12-vuotiaana. Useimmat alkavat niin, että päähenkilö, joka on noin 15-vuotias tyttö, istuu huoneessa ja ajattelee.

Löysin myös kaksi sivua pitkän listan kirjallisuuteen sopivia etu- ja sukunimiä, miehille ja naisille. Sellaisia, kuin Gertrud ja Sigismund. Oli myös pitkä lista luetuista kirjoista ja jokaisen perässä arvio, joka oli ”hyvä” tai ”huono”.

Oli kuvakirjoja, joihin olin leikannut kuvia ja kirjoittanut tekstit. Aiheena Norja, naapurimaamme, tai Tanska, lähimaamme. Oli kertomuksia, joita olin kuvittanut piirroksin tai lehtileikkein. Elämäntarinoita, joissa päähenkilön vaiheita seurattiin pitkään.

Jäin miettimään mistä se tuli, kirjoittajan mieli? Että niin selvästi halusin kirjoittaa kirjan ja ajattelin sen elämäntehtäväksi?

Oma osuutensa on tädilläni, joka antoi minulle tyhjiä kirjoja ja kyniä. Joskus niitä antoi myös isä. Kirjoilla, joita sain lahjaksi. Kodin kirjahyllyillä, joissa oli tuhansittain kirjoja: kirjailijaelämäkertoja ja päiväkirjoja, runoja, romaaneja ja tietokirjoja. Kirjastoilla, joita oli kodin lähellä kaksi, molemmat alle kahden kilometrin päässä.

Muistan, että tarinoiden äärellä olin onnellinen. Ne olivat oma, vapaa tila, jossa mikään ei hidastanut. Ajan ja paikan saattoi ylittää, kaikki oli mahdollista.