Läsnäolon opettajat

Viime viikolla luokassa kävi vieras. Hän on paljaspäinen, pieni tumma nainen, Vietnamin pakolainen, joka keskeytti yliopisto-opintonsa Suomessa ja ryhtyi buddhalaiseksi nunnaksi. Hänestä tuli meditaatio-opettaja ja meditaation harjoittaja. Oppilaat sanoivat, että hän on rauhallisin ihminen, jonka he ovat tavanneet.

Vieras kertoi, että porkkanaa kuoriessaan hän ajattelee porkkanaa. Sitä, että joku on kylvänyt siemenen, kastellut ja kirkenyt, nostanut maasta, pessyt ja toimittanut porkkanan kauppaan. Hän on kiitollinen kaikille käsille, jotka ovat tehneet työtä sen eteen, että hän voi kuoria porkkanaa ruuakseen.

Aamuisin hän ajattelee: Minulla on edessäni 24 koskematonta, ihmeellistä tuntia. Hän pyrkii eroon haitallisista ajatustottumuksista, kuten kiireen tunnusta. Hän kertoi, että veljen lapset leikkivät mielellään hänen kanssaan, koska hänellä ei ole koskaan kiire.

Kuin jatkumona vierailulle kuulin lauantaina luennon, jonka aiheena oli Mindfulness ja buddhalaisuus. Sen piti 18.2. aiheesta väittelevä Ville Husgafvel.

Häneltä opin, ettei pitäisi puhua buddhalaisuudesta vaan buddhalaisuuksista. Tiibetinbuddhalaisilla on sanonta: Joka laaksolla on oma kielensä, joka opettajalla oma oppinsa. Traditiot voivat poiketa toisistaan niin paljon, että se mikä toisaalla katsotaan opin ytimeksi ja tavoitteeksi, onkin toisaalla harhaoppia.

Kaikkia suuntauksia kuitenkin yhdistää yksi: historiallinen Buddha ja hänen opetuksensa.

Hän kertoi, että mindfulness (nykyisin myös tietoisuustaito) on vakiintunut käännös buddhalaiselle käsitteelle sati: muistaminen tai mielessä pitäminen, tarkkaavaisuus, valppaus. 2000-luvulla käsite on tullut osaksi lääketieteen, psykologian ja kognitiivisen neurotieteen sanastoa. Siihen pohjautuvia harjoituksia käytetään mm. ahdistuneisuuden hoidossa.

Luennoitsija kertoi, että tarkkaavaisuus tai tietoinen mieli on buddhalaisuuden ydintä: ne ovat hyvän oppilaan ominaisuuksia. Tietoisen mielen perusta on harjoituksessa, jossa tarkkaillaan kehoa, tuntemuksia, mielentilaa sekä sisäisiä ja ulkoisia ilmiöitä. Niitä pyritään katsomaan sellaisina, kuin ne ovat.

Buddhalla oli tapana puhua vertauksin. Erään vertauksen nimi on kaksi nuolta. Kun ensimmäinen nuoli osuu ihmiseen, se tuottaa kipua (myös Buddhalle). Kipu on väistämätöntä. Toinen nuoli tulee, kun ihminen alkaa pohtia ensimmäistä nuolta ja tulkita sen merkitystä. Nämä kärsimystä tuottavat ajatus- ja tunnereaktiot ovat vältettävissä harjoituksen avulla.

Ilmiöiden syntyketjussa ensimmäisenä on aistihavainto. Sitä seuraavat tuntemukset, halut, takertuminen ja sitten niistä seuraava kärsimys. Mindfulness-harjoituksessa tartutaan tuntemuksiin ja pyritään pysäyttämään ketju siinä kohdassa. Siksi buddhalaisuus on myös psykologinen traditio – sen tavoitteena on aina kokonaisvaltainen muutos todellisuuden tulkinta- ja kokemistavassa

Buddhalaisuudessa tavoitteena on olla täysin tietoinen ja valpas – tehdessään mitä hyvänsä. Tietoisuus, meditaatio ja elämä ovat yksi kokonaisuus. Tämä tuli hyvin esille viimeviikkoisen vieraamme esityksessä – hän pyrki tekemään kaiken tietoisena, tyynesti.

Luennoitsija kertoi, että buddhalaisuudessa mindfulness on lähtökohta, joka on kiteytetty jaloon kahdeksanosaiseen tiehen. Oikea näkemys ja oikea aikomus (1-2) kuvastavat viisautta. Oikea toiminta, oikea puhe ja oikea elinkeino (3-5) ovat eettistä toimintaa. Oikea pyrkimys, oikea tarkkaavaisuus ja oikea keskittyminen (6-8) ovat meditaatiota, siinä kiteytyy mindfulness.

Post-buddhalainen tai siitä irrotettu mindfulness- harjoitus pohjautuu ennen muuta Jon Kabat-Zinnin työhön. Kabat-Zinnin mukaan mindfulness kuvaa tietoisuutta tai tiedostamisen tapaa, jossa huomio suunnataan nykyhetken kokemukseen, ilman arvostelua. Kabat-Zinn näkee, että buddhalaisuudesta on löydettävissä yleisinhimillinen arvoperusta, joka ei liity mihinkään kulttuuriin tai uskontoon, jonkunlainen “universaali dharma-perusta”.

Kabat-Zinnin oma tausta oli juutalaisuudessa, mutta hän harjoittaa buddhalaisuutta. Mindfulness-harjoitukset ja periaatteet nousevat buddhalaisuudesta tai ovat ainakin saaneet runsaasti vaikutteita siitä. Teoreettisen viitekehyksen taustalla on buddhalaisia tekstejä, mutta ne ovat käyneet ”tieteellinen ja rationaalisen tulkintaprosessin” ja niistä on poistettu kaikki viittaukset esimerkiksi karmaan ja jälleensyntymään.

Mindfulness-harjoituksissa voi olla käytössä samantapaisia menetelmiä, joita myös kristilliset mystikot ovat käyttäneet. Ne eivät kuitenkaan perustu suoriin historiallisiin vaikutteisiin. Luennoitsijan mukaan niihin viittaavat mielellään mindfulness-harjoituksen puolestapuhujat.

Osallistuin joitakin vuosia sitten opettajien tietoisuustaito-koulutukseen, jossa yritin kysyä juuri niitä asioita, joista luennoitsija kertoi. Silloin en saanut vastausta – nyt sain.

Mindfulness on yksi tapa opetella olemaan siinä missä on, omassa elämässään, tässä illassa, viikonpäivässä, pimeässä ja kylmässä talvi-illassa. Muitakin tapoja on: ikonimaalaus, pilates, metsäkävely, musiikki, käsityöt…

Ehkä paras on leikki lastenlasten kanssa.