Minä ja muistikirja

Sairaspäivänä käteen sattui muistikirja. Se on ostettu Sinebrychoffin taidemuseosta, kannessa on Elisabeth Koningin kukka-asetelma. Minulla on ollut tapana kuljettaa pientä muistikirjaa ja kynää repussani, tämä punainen kulki mukana monta vuotta.

Kirjan ensimmäisellä sivulla on muistilista kirjoista: Hiljainen tieto, Taideterapian perusteet ja Kävelemisen taito.

Toisella sivulla olemme Varsovassa ja olen kirjoittanut muistiin hotellimme nimen ja osoitteen: Hotel Hetman, Ul. Klopotowskiego 36, near St. Florian Cathedral. Seuraavalla sivulla on lyhyt matkapäiväkirja, jossa kerrotaan lentokoneen lähteneen 4.4. tunnin myöhässä ja kaartaneen takaisin Helsinkiin Viron yläpuolelta. Varsovassa olemme menneet taksilla hotelliin ja sitten kävelleet Vanhaan kaupunkiin syömään ja kahville.

Sää oli poikkeuksellisen kylmä, satoi lunta ja vanha kaupunki oli autio. Seuraavalle sivulle olen kirjannut ostoksemme (tätä teen harvemmin): taksi 7 euroa, kahden hengen ruoka 15 euroa, konserttiliput 12 euroa. Konsertissa oli myös puolankielistä lausuntaa, jonka seuraaminen oli pysähdyttävää, sali oli vanha ja kaunis.

Kirja näyttää olleen mukana koulussa, ehkä kokouksessa, koska olen kirjannut ylös päivämääriä ja kellonaikoja. Yleensä en kirjoita muistikirjoihin työasioita, nämä kirjat ovat katveille, ja lepopaikoille!

Sitten olen löytänyt Tyyne Saastamoisen runokirjan:

”lyhytsiipinen lentää lokki/ minä vain minä vain/ ja veden avaruus/ rannalla/ ikuisuutta vasten minä seison/ tyhjät taskut, tyhjät/ kädet taskuissa”

lauletaan yhdessä niin kuin/ meitä kuuntelisivat/ taivahan vallat/ juuri tässä on elämä/ maan tasalla, maassa”

”sydämen asia nämä suuret puut/ jossakin harhateillä olisin/ ilman lehtien vihreyttä/ neulasten tuoksua,/ minä metsästä tullut/ metsään menevä” 

”sain tämän kartan tutkittavaksi jo lapsena/ etsin tietä kotoa pois ja kotiin/ ja aina yhä kauemmas”

Kirja on mukana luennolla, aiheena muisti ja aivot: Muistisairaus ei ole kohtalo. Riskitekijöitä: päävammat, ylipaino, virusinfektiot, liikunnan puute, alkoholi, yksinäisyys. 

Sitten olemme Münchenissä. Olen kirjoittanut käyntikohteitamme järjestyksessä ja numeroinut ne. Esimerkiksi 30.3. ohjelmassa on ollut 1) Dachau, 2) Olympiazentrum, 3) Haus der Kunst, 4) Englische Garten, 5) Residenz, 6) hotelli. Kaikkiin paikkoihin emme päässeet sisälle.

Tähän muistikirja päättyy. En yleensä kirjoita muistikirjoja loppuun, on mukavampaa kantaa mukana melkein tyhjää kuin melkein täyttä kirjaa.

Huomaan, että olen kirjoittanut kirjaan kulkiessa ja pysähdyspaikoissa: kirjakaupoissa, kahviloissa, lentokentillä. Muistikirja ei ole päiväkirja, ajatukset tai asiat kirjoitetaan muistiin, kuin odottamaan. Ehkä siksi elämä tuntuu tallentuneen siihen, sellaisena kuin se oli.

 

 

 

 

Kuvat: Talvipuutarha.