Vuoden pimein päivä

Se oli eilen, on yhä. Mieli on sateenvärinen, uupumus lyijyä, koira nukkuu jaloissa, oleksii, nauttii.

Aina tämä sama päivä. Kun työvuosi on ohi, tonttupajat, näytelmät ja puurojuhla. Joulukahvit ja viimeiset palautustuokiot, eikä enää jaksa sanoa mitään.

Ei tiedä, jääkö henkiin, elpyykö. Eikä välitä.

Kuitenkin kävin joulumarkkinoilla. Ostin viimeisen pehmeän paketin ja miehelle latvialaisen ihmeveitsen. Istuimme ystävän kanssa puurolla ja keitolla, juttelimme. Pöydällä kynttilä, tiellä humu.

Moni on nyt matkalla johonkin, toiset odottavat heitä. Toiset kulkevat yhä töissään. Toiset sairastavat – jospa hoitajat jaksavat hoitaa heitä, tänäkin jouluna.

Ajattelen tätä mennyttä vuotta, sen askelia, lähtöjä ja paluita. Löytämisen riemuja, eksymisiä, hiljaisia kotiinpaluita.

Pian olemme pöydän ympärillä kaikki. On se hetki, ei muuta.

—————————————————————————————————————————————–

Kuvat: Viikonlopun lumipäiviltä, ennen pimeyttä.