Hiljaisia, harvinaisia kukkia

Luin joskus opiskeluvuosina Kalle Achtén ja Katriina Kuusen toimittaman kirjan Yksinäisyys (1984, Otava). Kirjasta jäi minulle kaikkein vahvimmin mieleen Maria Peuran kirjoitus Majoanjoen tilankontti on hiljainen, harvinainen kukka. Nyt löysin kirjan kirjaston poistohyllystä ja otin mukaani. Peuran kirjoitus psykiatrisen potilaan yksinäisyydestä on edelleen ravisteleva ja huikean hyvä.

Ystävälläni on tapana sanoa, etä psyykkisesti sairaat kantavat yhteisönsä (tai yhteiskuntansa) taakkoja. Ne jäävät heikoimpien ja hauraimpien harteille – siksi heitä on kuunneltava.

Peuran kirjoitus on kokonaisuus, josta on vaikeaa irrottaa sitaattia, mutta ehkä irrotan yhden, lopusta:

”Kyllähän minä tiedän, minkälainen tämä taivaankappale voi olla ihmisen elettäväksi. Löysin myös jonkunlaisen vastauksen sen pinnalta: En ole itse leimannut itseäni, en kirjailijaksi enkä psykiatriseksi potilaaksi, ihminen nyt on sen värinen kuin minkälaiseksi sattuu syntymään. Eikä taidakaan olla rikos päätyä psykiatriseksi potilaaksi, ei ole rikos olla kirjailija, ei ole rikos olla ihminen. Jos tämä kaikki on jotenkin tuomittavaa, en taida olla yksin vastaamassa siitä. Ja jos eläminen yhä edelleenkin asettaa ihmisiään ristinpuulle, toivon ihan nöyrästi ja rienaamatta, että ehkä niitä vapahtajiakin sitten syntyy aina jouluisin.

Taitaa olla vain niin, ettei kainuulainen Majoanjoki virtaa ihmisen tahtomisen ja toiveitten mukaan. Kerroin jo alussa, että tikankontti on hiljainen, harvinainen kukka. Valehtelin siinä, etten koskaan lähtenyt etsimään sitä. Kovin monta ihmistä ei taida ärsyttää se uskoni, että aina vaikka vaivalloisesti olen etsivä sitä kukkaa.”

Marraskuu on ollut hyvin pimeä. Olen ajatellut aikaa, kaivannut värejä. Jokin väsymys kaiken jäljiltä, yhä.

Pitkän opiskelujakson jälkeen huomaan, että on vapautta ja aikaa ja alttiutta muutokselle.

Tiedän, mitä haluan tehdä. Mutta on ajateltava sitä, miten sen parhaiten saa tehdyksi. Miten järjestää elämänsä niin, että se olisi mahdollista. Että olisi kylliksi luottamusta ja rohkeutta.

———————————————————————————————————

Kuvat: Riian Design-museosta, jota kutsuttiin nimellä Design and Decorative Arts Museum. Se oli suosikkini Riiassa - juuri sopivan kokoinen, kiehtova.