Erilainen joulu

On jouluaaton aamu, kaikki nukkuvat vielä. Nousin keittämään puuroa, toisen laitoin leivinuunin jälkilämpöön. Mittari on hukassa (taas), joten ehkä puuro pääsee sähköuuniin myöhemmin. Toinen puuro on hellalla, sekoittelen sitä. Radiosta kuuluu Kati Hämäläisen soittamana joululaulujen muunnelmia.

Kun koulu loppui, menin joulunalusretriittiin tyttärien opiskeluasuntoon, olin siellä yksin. Katselin ikkunoista vastapäisten talojen valoja, kävelin pimeässä. Opettelin virkkaamaan isoäidinneliötä, se melkein sujui. Kun heräsin siellä, päätin kävellä kotiin, vaikka kyydistä oli sovittu. Satoi räntää, vettä, kävelin harmaan meren taitse, alkikulkutunnelista, kerrostalojen välistä, peltojen ja vanhojen tammien reunustamaa kävelytietä. Kävelin.

Jos se olisi ollut pyhiinvaellus, olisin jatkanut päivän ja toisen, ja taas. Nyt kävelin kohti kotia, joka odotti minua täällä. Oma sänky, oma koti, ihmisiäni täällä, tässä talven taitteessa, nyt.

Kotona aloin lämmittää uunia, ensin pienemmällä tulella, sitten suuremmalla. Keitin ensimmäisen joulupuuron. Ohrarieskoja, kaurarieskoja, pizzaa, kaksi hiivaleipätaikinaa. Lapset kävivät viemässä lämpimäisiä mummoille, jotka viettävät jouluaan yksin.

Lapsenlapset tulivat, luin Tonttulan väkeä heidän kanssaan. Pienempi on ihastunut tonttuihin ja vuorenpeikkoon, hu-huu!

Illalla keittiö oli kuin hävityksen jäljiltä, mutta lapset siivosivat sen. Nyt he nukkuvat kaikki, ja koirat, joita on kaksi.

Tänään emme mene kirkkoon, emme huomennakaan. Kuuntelemme hartauden, joka on äänitetty etukäteen.

Pistäytyjiä ovella on ollut, muutamia, mutta ei sitä virtaa, joka pysähtyy, tulee sisään, istuu juttelemaan. Niin moni on yksin nyt, hyvin, hirveän yksin. Vuosi on ollut pitkä ja vaikea, sairastumista on syytä välttää, mutta yksinäisyyskin on sairaus. Että ei voi olla lähellä, vaikka sitä kaipaa ja tarvitsee. Että on kuin orpo, vaikka kuuluu muiden joukkoon.

Silti – tähänkin jouluun syntyy Vapahtaja, tähän juuri. Siihen, missä kuljemme ja olemme, nyt.