Metsänkaipaus
by katja
Huomenna on vuoden pimein päivä. Ystäväni, joka asuu tänä vuonna kaukana lämpimässä, kirjoitti kaipaavansa pimeyttä. Hän sanoi sen kuuluvan vuoden kiertoon.
Pimeys on lempeä ja armollinen väsyneelle. Kun siihen tottuu.
Ja pimeässä on kauniita sinisen sävyjä, hentoa valoa. Onko kauniimpaa, kuin tuo arka valo?
Näinä viimeisinä viikkoina olen yrittänyt ehtiä ulos, kun aurinko on paistanut. Mutta ne ovat olleet niin lyhyitä hetkiä, että lopulta en enää edes yrittänyt. Annoin valon olla, mennä.
Eilen oli toisin. Työpäivän ja työsyksyn jälkeen tapasin ystäväni. Kävimme kahvilla ja kävelyllä vanhan kaupungin kallioilla. Aurinko paistoi sen hetken.
Taivaalla lensi haukka, uljas lintu.
Kokemuksesta tiedän, miten vaikeita loman ensimmäiset hetket ovat. Siksi menin ensin kirjastoon ja etsin itselleni ja lapsille kirjoja. Runoja, sarjakuvia. Sitten tapasin ystäväni.
Kotona otin tehdäkseni pieniä asioita. En yrittänyt mitään.
Silti ne tulivat, väsymysajatukset. Ne kaikki, jotka ovat lymynneet pimeässä koko syksyn. Pysyneet poissa, kun päivät ovat täyttyneet työstä ja tapahtumisesta.
Ajatukset, ja lyijynraskaus jäsenissä. Hoivankaipaus, kevyenkaipaus, poiskaipaus, ilonkaipaus, hyvänkaipaus, metsänkaipaus.
Minä en nyt haluaisi valoon, mutta metsään haluaisin. Tiedän tarkasti sen metsän, koska olen ollut siellä.
Siinä metsässä vietimme joulua, kun asuin vielä lapsuudenkodissani. Toista sellaista en ole löytänyt. Se metsä, ne metsät, ovat Värmlannissa. Paikassa, jota kutsutaan suomalaismetsäksi. Sitä se on, minun paikkani ja meidän paikkamme.
”On talvipäivänseisaus, vuosi kiertää akselinsa/ ympäri, ja kevään voi jo aavistaa valohämyssä/ kun veneenomistajat ovat alkaneet rapsuttaa kesäunelmiaan” (Claes Andersson)
Kyllä, päivissä on pian aavistus kevättä. Mutta vain häive, vielä pimeys suojaa ja peittää meitä.
Katveita 
Ihan samoissa ajatuksissa olen ollut noiden pienten valon hetkien kanssa!
MInäkin olen kiertänyt joulukaupat, mutta muutamissa myyjäisissä olen käynyt. Metsäretki voi olla paras lahja.
Onnellista joulua Sinulle, kirjoitustuulia uudelle vuodelle!
TykkääTykkää
Kiitos Mirjami! Ja lämmintä, levollista ja onnellista joulua teille!
Tämä taitekohta on aina ankara, mutta elämä voittaa, hiljalleen. Niin se on: heikkouden tunnustaminen tuo voimia.
TykkääTykkää
Kiitos ajatuksistasi ja kaikista katveista, jotka ovat antaneet voimaa voimattomalle. Jotenkin mua lohduttaa se, etten ole ainoa väsynyt tässä maailmassa. Oman heikkouden tunnustaminen on voimallista. Toivon että saat voimaantua loman aikana, sillä tiedän kokemuksesta, että opettajan työ ja elämä puristaa ihmisestä kaiken. Rauhallista joulua ja voimaa ensi vuodelle!
TykkääTykkää
Tässä kaamosajassa on tosiaan oma armonsa: saa olla väsynyt, riittää että erottaa ääriviivat, detaljien aika on ehkä myöhemmin, kun kevään valo on kirkkaimmillaan.
Täällä on ollut ihan sama pyrkimys: ehtiä ulos valoisampaan aikaan. Tuo pieni hetki on taianomainen. En juurikaan ole ehtinyt, mutta ihaillut olen lasin lävitse. Ehtimisestä alkoi tulla suorittamista sen sijaan, että olisin rauhassa tehnyt asioita loppuun tai sihen vaiheeseen, kun hyvältä tuntuu. Mietin tuota kauan. Että miten sinänsä hyväkin aie voi alkaa stressata ja miten ankara itselleen voi kaikessa olla (onko sitä myös muille).
Olen miettinyt miehelle lahjaa. En ole tuonne joulukauppoihin mennyt ollenkaan. Nyt keksin sen: metsäretki. Uskon, että se tekee hyvää minullekin. Kiitos inspiraatiosta ja kuvamatkasta talviseen valoon!
TykkääTykkää