10 ohjetta elämäkerturille

by katja

Suomen Tietokirjailijat järjesti tänään suuren suosion saaneen Essee ja elämäkerta -koulutuksen. Läheskään kaikkia ilmoittautuneita ei voitu ottaa mukaan. Koulutus oli Tieteiden talolla ja kouluttajina olivat esseisti, kirjallisuudentutkija Olli Löytty ja elämäkerturi, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Helena Ruuska.

En kirjoita nyt essee-osuudesta, sillä kirjoitin aiheesta Valamon-kurssin jälkeen. Sen sijaan keskityn elämäkertojen kirjoittamiseen. Aiheesta kouluttanut Helena Ruuska on kirjoittanut neljä elämäkertaa. Niiden aiheina ovat olleet Marja-Liisa Vartio, Eeva Joenpelto, Paula Nummela ja Hugo Simberg. Tänä syksynä ilmestynyt Simberg-elämäkerta oli myös Tieto-Finlandia-ehdokkaana.

Päätyökseen Ruuska opettaa Helsingin Norssissa. Esiintyjänä hän oli ammattilainen ja kykeni hyvin ottamaan yleisön mukaan. Ruuska aloitti esittelemällä elämäkertojen historiaa. Tämä kooste toi mieleen kirjallisuudentutkija Päivi Kososen esityksen päiväkirjojen historiasta viime keväänä Turun yliopistolla pidetyssä Päiväkirja-symposiumissa. Päiväkirjojen ja elämäkertojen historiassa on yhteisiä alueita.

Sekä Kososen että Ruuskan koosteissa minua vaivasi se, että ne sivuuttivat kokonaan suullisen perinteen. Itse näen suullisen ja kirjallisen kulttuurin välillä jatkumon: ennen kuin ihmiset alkoivat kirjoittaa, he kertoivat. Kun elämäkertoja kirjoitetaan, ei kirjoittamisen malli nouse vain kirjallisesta perinteestä vaan myös suullisesta. Elämästä (omasta ja toisten) kerrotaan niillä keinoin, jotka tunnetaan ja jotka tuntuvat luontevilta.

Nämä ohjeet on poimittu Ruuskan esityksestä.

1. Mieti mistä näkökulmasta kirjoitat, mikä on suhteesi aiheeseen. Kirjoitatko tutkijana, tietokirjailijana, ystävänä, sukulaisena? Muista, että sinulla on valta valita mitä ja mistä kirjoitat. On valta valita, miten tulkitset ja mitä painotat. Mieti, minkälaisia tunteita aiheesi herättää. Kirjailija kirjoittaa kohteestaan, mutta aina myös itsestään. Kirjailijan suhteesta aiheeseen kertoo myös se, miten hän kohdettaan kutsuu: etunimeltä, sukunimeltä, koko nimeltä? Miksi?
2. Jos kohde on taiteilija, tutustu teoksiin hyvin. Mieti, miten niitä voi lukea. Miten ne liittyvät kohteen elämään? Mistä taiteilija saa aiheensa? (Tämä aihepiiri tuntuu minusta erityisen haastavalta. Aiheeseen liittyy valtava kokonaisuus keskustelua, tulkintoja, tieteen ja taiteen traditioita, tekijän suhde teoksiinsa sekä kirjoittajan suhde teoksiin. Miten kirjoittaa siitä kaikesta?)
3. Etsi monipuolisia, autenttisia lähteitä ja kirjoita auki se, mitä olet saanut tietoosi ja mitä et ole saanut tietoosi. (Tähän aihepiiriin liittyy elämäkertojen kohdalla usein sukulaisia, jotka joko haluavat vaikuttaa elämäkertaan tai sitten tehdä sen kirjoittamisen mahdollisimman vaikeaksi. Siksi voi olla vaikeaa kirjoittaa siitä, miksi ei ole saanut tietoonsa jotakin).
4. Mieti, miten kirjoitat arkaluonteisista aiheista vai kirjoitatko niistä ollenkaan. Arkaluonteisia aiheita ovat ainakin sairaudet, rakkaudet ja rikokset, jos niitä on. (Arkaluonteiset aiheet aiheuttavat kiistaa elämäkertojen kriitikoissa ja myös lukijoissa – ja vastarintaa läheisissä, eikä ihme.) Ruuska kertoi siitä, miten vaikeaa oli löytää tietoa Simbergin syfiliksestä ja toisaalta päättää, miten siitä kirjoittaa. Aihe on kuitenkin ollut taiteilijan elämässä ja ilmeisesti myös teoksissa keskeinen.
5. Tutustu aikakauteen monipuolisesti ja ota se osaksi elämäkertaa. Tässä auttavat aikalaisten elämäkerrat, sanomalehdet, arkielämään perehtyminen jne. (Niin auttavat myös valokuvat, jos niitä vain oppii lukemaan. Tässä kohdassa suosittelen Mervi Autin kirjaa Etsimessä neitikulttuuri, joka käsittelee juuri tätä aihetta.)
6. Kun aloitat, tee kohteen elämästä aikasuora, johon kirjoitat kaikki tapahtumat ja elämänvaiheet. Kirjaa myös lähteet, jotka kertovat tapahtumista. Kirjoita kursiivilla tms. kaikki se, mikä ei ole oman kynäsi jälkeä, jotta muistat sen myöhemmin.
7. Kaikki alkaa dispositiosta. Tee otsikoista mahdollisimman informatiivisia ja toisaalta houkuttelevia.
8. Kun joudut tulkitsemaan epävarmoja lähteitä, kirjoita epävarmuus tekstiin. ”Mitä kaikkea kaksoset pikkupoikina puuhasivat, jää arvailujen varaan, mutta…”
9. Tee oma tiedosto kaikelle sille, mitä päätät olla käyttämättä. Pidä tässäkin tiedostossa lähteet mukana ja järjestä jämät hakukelpoisiksi tiedostoiksi. Talleta myös jokainen kirjoitusversio elämäkerrasta ja laita jokaiseen päivämäärä.
10. Tee elämäkertaan henkilöhakemisto, lähdeluettelo ja teosluettelo (kun kyseessä on taiteilija). Muista myös esipuhe, jälkisanat, epilogi, prologi…

Päivä oli inspiroiva. Oli hauskaa tavata salillinen sivistyneitä tietokirjailijoita, joiden intohimona selvästi oli kirjoittaminen, tutkiminen ja kirjat. Ruoka oli hyvää ja esitykset jättivät paljon ajattelemista.

Kirjoitusohjeisiin haluaisin lisätä: valmistaudu yksinäisyyteen, yllättäviin yhteyksiin, vastarintaan ja väsymykseen. Elämäkerran kirjoittaminen on valtava urakka. Etsi itsellesi kirjoittava kaveri tai kavereita, jotta voitte kulkea pitkää kirjoitusmatkaa edes hetkittäin yhdessä: haastaa toisianne, kuunnella, levätä ja taas jatkaa. (Vertaistuen ja palautteen kaipaus tulikin keskusteluissa esille).

Kotimatkalla sade piiskasi kaupunkia, kengät kastuivat. Tuomaan markkinoiden kojut kääriytyivät sadesuojien alle. Ennen junaan nousemista pistäydyin Oodissa, jossa oli yhä paljon ihmisiä. Menen uudestaan sitten, kun on rauhallisempaa.