Röntgenkuvia perheestä

Tulin sairaaksi.

Oli hyvä maata, nukkua tai melkein nukkua. Taintua olemattomiin, olla jaksamatta. Sen korona-aika on tehnyt, että sairastamisen taito on muuttunut – läsnä on aina vakavan sairauden mahdollisuus ja myös sen tartuttaminen muihin, rokotuksista ja varovaisuudesta huolimatta.

Se on erilaista, eikä siihen totu.

Sairastaessa katsoin Firouzeh Khosrovanin dokumenttielokuvan Perhe röntgenkuvassa. Se on taitavasti tehty ja sydämeenkäyvä kertomus perheestä, jossa kaksi aivan erilaista maailmaa elävät rinnan, mutta eivät yhdessä.

Ohjaajan iranilaiset vanhemmat ovat eri maata: röntgenlääkäriksi opiskeleva isä on maallistunut ja eurooppalaistunut muslimi, joka opiskelee Sveitsissä – äiti on uskonnollinen muslimi, joka tuntee kadottavansa itsensä ja identiteettinsä muutettuaan Sveitsiin.

Mies toivoisi vaimonsa ottavan rennommin, mutta hän takertuu siihen vähään, mikä liittää hänet johonkin. Dokumentti tutkii hienosti maahan muuttamisen vaikeutta.

Kun perheeseen aletaan odottaa lasta, he muuttavat takaisin Iraniin. Vähitellen äiti liittyy tiukkaa linjaa edustaviin islamisteihin ja sitoutuu työhön islamilaisen vallankumouksen puolesta. Hän löytää tehtävän, paikan ja vertaiset tästä rintamasta. Koti alkaa muuttua – isä kuuntelee edelleen klassista, mutta hiljempaa ja kuulokkeilla, äiti on poissa tai rukoilee.

Lapsi hyppelee kahden maailman välillä. Hän tunnistaa päivälliskeskustelun sudenkuopat ja tietää aloittaa laulamisen niiden partaalla. Hänellä on painajaisensa, joista hän ei puhu.

Dokumentti kuvausympäristö on perheen Iranin koti. Sen hienovaraisesti muuttuvat puitteet kuvaavat perheen suhteita ja jäsenten identiteettejä – sitäkin, kuka kotona lopulta päättää. Dokumentin tekijä, tuo tummasilmäinen lapsi, ei asetu kummankaan vanhempansa puolelle – hän vain hyppelee heidän välillään, kuten lapset tekevät.

Valokuvat kuvittavat perheen tarinaa elävästi, myös ne revityt ja piirroksin täydennetyt.

Perheen oman todellisuuden taustalla kulkee Iranin historia: islamilainen vallankumous, Iranin ja Irakin välinen sota, maan vaikea suhde Yhdysvaltoihin. Siinä todellisuudessa perhe elää.

Jäin miettimään sitä, miten monenlaisista kulmista perhettä voi katsella, kuvata. Miten monin tavoin tausta ja ympäristö voivat heitellä, miten väkevän kehyksen ne muodostavat elämälle. Miten hauras (ja samalla vahva) yhden ihmisen jälki on.

Miten ainutkertaisesti kukin katsomme omaa perhettämme, muistamme sen.

Kuvat: Viimsin ulkoilmamuseo.