Muistoissa Ranska

by katja

Lähdimme kotimatkalle kaatosateessa. Sade jatkui läpi Belgian ja Hollannin aina määränpäähän asti. Se oli Saksan Varel, pieni kaupunki saman meren rannalla. Matkalla mietin, minkälaisia muistoja minulla on Ranskasta.

Ehkäpä ensimmäisiä ovat tätini kertomukset. Ranskassa on kylä nimeltä La Vieille-Lyre, josta esivanhempani ovat kotoisin. Tätini harrasti sukutukimusta ja hän kertoi Lyyran suvun polveutuvan tuon kylän ihmisistä.

Toinen varhaisista muistoista on Kotiopettajaren romaani, jossa Jane Eyre päätyy kotiopettajattareksi pienelle ranskalaistytölle nimeltä Adèle Varens. Ranskalainen kulttuuri näyttäytyy kirjassa turmeltuneena ja kevytmielisenä.

Kolmas on Tyyne Saastamoinen, jonka runoja aloin lukea jo nuorena tyttönä. Lehdestä luin, että hän asui Ranskassa ja kodittomuus oli osa hänen elämäänsä. Muistan, että lehtileikekokoelmassani oli leike myös toisesta Ranskassa asuvasta kirjailija-kääntäjästä, mutta hänen nimeään en muista, kasvoista on hämärä mielikuva.

Neljäs on Kirsti Simonsuuri, joka on asunut ja työskennellyt myös Ranskassa. Hän kertoi jossakin kirjassaan tai tekstissään, että keskieurooppalaiset elävät suhteessa historiaan, pohjoiset kansat suhteessa maailmankaikkeuteen. Se oli minulle avain.

Kävimme Pariisissa äitini, siskojeni ja tyttärien kanssa ehkä 17 vuotta sitten. Matka oli pitkän viikonlopun mittainen. Matkan ensimmäinen ilta meni kokonaisuudessaan kadonneen laukun etsimiseen, mutta se löytyi.

Toisen kerran kävin Ranskassa ensimmäisen kodinvaihdon yhteydessä, silloin ajoimme Belgiasta Ranskan puolelle ja kävimme Dunkerquessa.

Tutuimmaksi Ranska on tullut kirjoista. Ensimmäisenä luin luultavasti Victor Hugon Kurjat. Marcel Proustia olen sekä lukenut että kuunnellut – näen kirjan mielessäni kuvina ja luulen nähneeni siitä myös jonkun elokuvan.

Suuria lukuelämyksiä ovat olleet Irène Némirovskyn Ranskalainen sarja ja David Golder sekä Andreï Makinen teokset, joista ensimmäinen oli Ranskalainen testamentti.

Tuoreempia luettuja ovat Édouard Louis’n Naisen taistelut ja muodonmuutokset sekä Annie Ernaux’n teokset Isästä ja Äidistä. Niitä olemme kuunnelleet tälläkin matkalla.

Ranska tarkoittaa myös yliopistoaikaista ystävääni Ullaa, johon tutustuin toisena opiskeluvuonna. Istuimme vierekkäin kollokviossa ja proseminaarissa ja kävelimme aina niiden jälkeen Luotsikadulta Viking line -terminaalin kahvioon Katajanokalla. Istuimme siellä kaikessa rauhassa ja juttelimme. Sitten Ulla muutti Ranskaan ja päätyi Unescolle töihin.

Teimme yhdessä oppikirjan maailmanuskonnoista ja silloin tapasimme sekä kustantajan luona että keskustassa kahvilassa. Viimeisellä kerralla tavatessamme Ullalla oli mukanaan pieni poikansa, jonka hän laski tyynesti nukkumaan kahvilan tuolin päälle. Ja poika nukkui, hän oli hyvin pieni ja rauhallinen vauva.

Luin Ullan kuolinilmoituksen Hesarista vuonna 2013. Taisimme sairastua samoihin aikoihin, mutta sitä en silloin tiennyt. Aikuiselämän vuodet eri maissa ja perhe-elämän pyörteissä menivät niin, ettemme juuri ehtineet tavata. Ja sitten aikaa ei enää ollut.

Tällä Ranskan matkalla oli parasta miltei kaikki. Pyöräily vaihtelevissa maisemissa, erilaisilla pyöräteillä. Pienet kylät rannoilla, laaksoissa ja kukkuloilla. Mitä parhain sää, joka pysyi aurinkoisena ja sopivana (+17) koko matkan ajan.

Etäisyys kaikkeen ja kaikkiin – läsnä oli avoimena oleva päivä ja sen hetket ja ehkä myös nuo menneet muistot, mutta ei muuta. Koko viikon luimme edellisen sunnuntain lehteä.

Ja meri! Pyöräily rantahiekassa, kalkikivikalliot, meren kohina ja tuoksu.

Kaksi ylintä kuvaa: Château de Regnière-Éclusen linnan puutarhasta. 

Kaksi keskimmäistä kuvaa: pyöräreittien varrelta Saint-Riquier ympäristöstä ja joen varresta kohti Saint-Valery-sur-Sommea. 

Kaksi alinta kuvaa: Luostarista Montreuil-sur-Merin lähistöltä (osa Kurjat-romaanin tapahtumista tapahtuu tässä kylässä). Ylemmpi kuva kappelin näyttelystä, jossa oli kuvattu luostarin entisiä työntekijöitä. Kuvassa näkyvä mies oli työskennellyt sikojenhoitajana.