Äiti ja yksinolon ikävä

 

IMG_20200306_131425

On viidennen kirjoituspäivän aurinkoinen ilta, kevään tuntu. On ollut hyviä päiviä. Vaikka etukäteen mietin, miten osaisin hypätä toisesta maailmasta toiseen – jaksaisinko, pystyisinkö – pelko oli turha.

Onko se tottumus vai rutiinien voima, en tiedä. Mutta aamulla avaan koneen, tutkin mihin viimeksi, miltei kaksi kuukautta sitten, jäin ja jatkan. Olen kirjoittanut joka päivä ja kirjoittamisen jälkeen ja lomassa levännyt. Käynyt kävelemässä, maalannut ikonia, kiipeillyt kallioilla, lukenut kirjoja.

IMG_20200306_131546

Olen myös havahtunut omaan elämääni.

Vaikka lapset ovat miltei aikuisia kaikki, huolehdin heistä silti. Olen laskenut heidät menemään mutta toisinaan he tulevat takaisin (kuten minäkin menen äitini luokse, yhä). Sellaista vanhemmuus on.

Huolehdin myös oppilaistani, se on tehtäväni. Mutta joskus huolehdin myös aivan muista ihmisistä, turhaan.

IMG_20200306_131535

Minulla on ollut yksinolon hetkiä ikävä, mutta vielä niitäkin enemmän huolettomia hetkiä. Ettei tarvitse huolehtia kenestäkään, ei mistään. Tällä viikolla niitäkin hetkiä on ollut, kiitos siitä.

Tänään katselin Rut Brykin naisia. Heidän hiuksiaan, katsettaan, syliään. Lapsia, sitä miten he ovat äitien ja isoäitien ympärillä ja hahmoissa.

Kuitenkin äidit ja mummot ovat merkillisesti vapaita: ajatukset ja hiukset lentävät kuin tuuli, tuulessa, irti.

IMG_20200306_145019

Sellainen äiti haluaisin olla. Läsnä ja vapaa.

Tänään kävelin metsässä, kalliolla, auringossa. Pitkäjärvi, vielä jäinen.