Yhdessä parempi maailma? Haaste sinulle.

wp_20170131_005

”…Oi rauha, rauha, rauha – niin saavuttamaton, kuin lapsensydämesi lepo on.” Niin kirjoitti Aale Tynni runossa Myrsky (1949). Ne sanat soivat mielessä, eivät lakkaa.

Levoton maailma tulee uniin, vie unet, saa hakeutumaan uutisvirtaan, vaikka se ei tuo lohtua, ei lepoa.

Nyt olisi sijaa lintukodolle, paikalle, johon tämä kaikki hulluus ei ulotu. Mutta sellaista ei ole. Miten elää tällaisessa maailmassa`? Miten säilyttää mielenrauha ja elämänilo, näky toivosta?

WP_20170131_002.jpg

Sitä mietin, kun kävelin synnyinkaupungin aamusumussa. Kun istuin pitkän päivän koulutuksessa. Kun katselin pieniä Varsinais-Suomen teitä pikalinjan ikkunasta ja päivä hämärtyi ympärillä. Kun tulin kotiin. Kun istuin illalla uimahallin saunassa. Kun heräilin yöllä.

Kun maailma muuttuu, on löydettävä sellainen tapa elää, joka on mahdollinen siinä maailmassa. Onko jokin olennaisesti toisin? Pitääkö jotain tehdä kokonaan eri tavalla? Suuntautua toisiin asioihin? Jättää jotakin, valita uutta?

WP_20170131_007.jpg

Kyllä, jokin on olennaisesti toisin.

Maailma on muuttunut, ensin hitaasti ja miltei huomaamatta. Sitten silminnähden ja ravistelevasti, pelottavalla vauhdilla.

Tällaisessa maailmassa elämme nyt. Jos maailma on tällainen, mikä on tärkeää tässä maailmassa?

WP_20170131_010.jpg

Etsin vastausta, eikä minulla vielä ole sitä. Mutta luulen, että meidän on jokaisen kysyttävä tämä kysymys itseltämme. Siinä paikassa ja tehtävässä, jossa olemme.

Ja jos löydämme puolustamisen arvoisia asioita, meidän on puolustettava niitä. Se ei tarkoita suuria julistuksia vaan pieniä tekoja, joka päivä. Uudestaan ja uudestaan. Siinä paikassa, jossa olemme.

WP_20170131_012.jpg

Erityisen suuri se tehtävä on siellä, missä ollaan tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. Kotona, kouluissa, harrastuksissa, kirjastossa. Mutta ei vain siellä. Kaikkialla, missä he ovat. Missä me olemme.

Kysymys on toivosta ja ilosta, elämän tarkoituksesta. Tulevaisuudesta. Maailmasta, jossa elämme ja jonka jätämme jälkeemme.

wp_20170131_011

Vaikka kysymys on henkilökohtainen, voi vastausta etsiä yhdessä.

Kertomalla siitä, miten ihmeellinen maailma on, jos vain osaamme elää siinä. Muistuttamalla niistä pienistä asioista, jotka ovat mahdollisia. Joihin me kaikki voimme tarttua.

Ja kun niin teemme, voi syntyä pitkä ketju, joka ei pysähdy.

WP_20170131_015.jpg

Lähdetkö mukaan?

Kun olet löytänyt vastauksen – löydätkö tapoja toimia, sillä paikalla jossa olet? Siinä työssä jota teet?

Haluaisin lukea kirjoista, joita voisimme lukea lapsillemme tai lainata nuorillemme. Kirjoista, jotka herättävät ajatuksia ja muistuttavat maailman muuttamisen mahdollisuudesta. Haluaisin lukea taidenäyttelyistä tai taiteesta, jossa etsitään parempaa maailmaa. Ja haluaisin lukea keinoista, joilla opettaja voi johdattaa oppilaita miettimään itse. Haluaisin lukea matkoista paikkoihin, joissa tehdään hyvää tai joissa voi tehdä hyvää. Haluaisin lukea siitä, mitä sinä teet, siellä missä olet.

Minä lähden mukaan. Seuraavassa kirjoituksessa kerron kymmenen esimerkkiä siitä, mitä koulussa voisi tehdä.