Ristiriita

Kirjoittajapiirin aiheena oli ristiriita. Opettaja kertoi, että se voi olla sisäinen, ihmisten välinen, yhteisöön liittyvä tai ihmisen ja luonnon välinen. Piti miettiä, minkälaisia ristiriitoja näistä syntyisi ja kirjoittaa yhdestä.

Minä kirjoitin Saimista ja Elmosta.

Oli marraskuu. Saimi antoi meille mustat paperit ja sakuravärit ja pyysi piirtämään kynttilöitä: kynttilä, sydän, liekki ja valokehä.

Oli hiljaista, me piirsimme ja väritimme, huolella ja vahvalla otteella, reunasta reunaan.

Saimi kiinnitti paperit luokan takaseinälle. Seuraavana päivänä hän pyysi meitä kääntymään ja katsomaan töitä.

Me kaikki käännyimme, ja katsoimme.

Katsokaa Elmon työtä, hän sanoi. Me katsoimme.

Elmo ei oppinut mitään, hän ei osannut vieläkään kirjoittaa tai lukea.

Kaikkien muiden työt oli väritetty ääriviivoja myöten. Elmon viivat olivat hentoja, siinä oli kynttilä, liekki, valon kajo.

Kun kirjoituspiiri oli ohi, tajusin, että olisi se löytynyt lähempääkin, ristiriita.

Se on tuo valkoinen kuori, joka on odottanut pöydällä postilaatikkoon pääsyä jo kaksi viikkoa. Kuoressa lukee: Perinnöllisyysneuvonta, Syöpäjärjestöt.

Olin melkein unohtanut koko asian, kunnes kollegani kirjoitti omassa blogissaan aiheesta. Tajusin, että Suomessa tutkimuspyynnön voi tehdä ilmaiseksi, vain soittamalla. Soitin, ja ystävällinen hoitaja lupasi ottaa asian esille lääkärin kanssa. Lääkäri kehotti täyttämään paperit.

Sain ne postissa.

Papereille piti koota tiedot omasta perheestä, sisaruksista, vanhemmista, isovanhemmista ja serkuista – jos he ovat sairastuneet johonkin syöpään.

Miten sellaista kysytään? Miten otetaan puheeksi asia, jota kukaan ei halua muistaa, tai useimmat eivät?

Usein syöpä paketoidaan tiukkaan pakettiin ja upotetaan meren pohjaan. Siitä ei kerrota eikä sitä oteta puheeksi, ellei ole pakko.

Löysin sekä isäni että äitini puolelta ihmisen, jonka oletin tietävän ja myös ymmärtävän, miksi. He kysyivät puolestani ja lähettivät tietoja minulle.

Kirjasin paperiin etunimen, sukulaissuhteen, syntymävuoden, sairastetun syövän, sairastumisiän ja hoitopaikan.

Nyt se on valmis, ainakin siltä osin kuin on mahdollista tietää.

Tiedän tekeväni palveluksen kaikille lähettäessäni nämä vastaukset eteenpäin. (Vai voiko niin sanoa, onko tiedolla merkitys?) Minulle sillä on.

Silti kirje painaa ja postilaatikko on kaukana.