Höyhenen kaltainen

Olemme olleet kotona kahden, aivan kahden, kokonaiset kaksi viikkoa. Se on ensimmäinen kerta sitten esikoisen syntymän 29 vuotta sitten. Hyviä, lempeitä päiviä.

Olen tunnustellut hiljaisuutta, tilaa, olemista. Hengittänyt kotia – me täällä, ja yksi hiiri lattian alla.

Ajatuksissa yhä Meilahden sairaalat, joissa kävin joululomalla vierailuilla. Potilaat ovat toipuneet, elämä jatkuu. Mutta itse huomaan katsovani jotakin, höyhenen kaltaista.

Saippuakuplaa, jota tyttö tavoittaa silmät taivasta kohti. Sitruunaperhosta niityn yllä.

Näiden viikkojen aikana olen lukenut neljä kirjaa. Alex Schulmanin Malman asema (Otava, 2022) on taidolla rakennettu kuvaus erään perheen salaisuuksista ja niiden ylisukupolvisista vaikutuksista. Schulman tuntee aiheensa, kirjoittaa siitä yhä, taas. Mutta tällä kertaa etäämpää, ehkä siksi kirja ei sulje sisäänsä samalla tavalla kuin aikaisemmat.

Emmy Abrahamsonin paljon julkisuutta saanut romaani Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista (Gummerus, 2022) oli yhden illan tai oikeastaan muutaman tunnin kirja, jonka maine perustuu ennen muuta sen omaelämäkerrallisuuteen. Kirjailija oikeasti rakastui kodittomaan, jonka löysi kadulta. Kirja sinänsä oli kevyt, höttöinen, mutta sen jälkeen nukuin makeat ja pitkät unet, siis hyvä iltasatu.

Minna Kettusen elämäkerta Siamäk Naghianin uskomaton elämä – Tuulen kieltä etsimässä (Into, 2021) kertoo iranilaisen maahanmuuttajan tarinan. Naghian syntyi suurperheeseen, koki Iranin vallankumouksen, joutui sotaan, näki, että kaikki mahdollisuudet kotimaassa on oman poliittisen aktiivisuuden vuoksi menetetty. Hän pääsi Turkkiin opiskelemaan, sieltä Suomeen, löysi täältä opiskelupaikan, ammatin ja perheen.

Hänestä tuli erityislapsen isä ja palkittu yritysjohtaja, jonka elämää kannattelevat yhä persialaisessa lapsuudenkodissa omaksutut arvot. Kirja on hieno kuvaus siitä, mikä ihmistä kantaa ajasta ja paikasta toiseen. Ja siitä, minkälainen maa Suomi muuttajalleen on. Mikä täällä on kaunista ja arvokasta, mikä outoa.

Lukupiirini tämänkertainen kirja on nobelisti Annie Ernaux’n muistelmateos Vuodet (Gummerus, 2021, ranskaksi 2008), joka sai ajattelemaan omia muistoja. Kaikkea tapahtunutta – sitä, mikä on ajankohtaan sidottua ja sitä, mikä on sidoksissa paikkaan.

Entä sitten kaikki se, mikä liittyy elämänkulkuun? Ernaux’n kirjassa ne kaikki risteävät, ja se mitä tapahtuu tulee nähdyksi erilaisia silmin erilaisissa vaiheissa.