Suvi-Suomen kätköjä

by katja

Kävin tyttären kanssa retkellä.

Ensin kävimme Järvenpään taidemuseossa, jossa oli taas taidolla rakennettu näyttely Tyven meri, turkoosi taivasVenny Soldan-Brofeldtin ja Hugo Backmanssonin töitä.

Minut sinne sai näyttelyn nimi – tyven meri, turkoosi taivas. Sanoissa on kaipausta, jotain levollista, ikävöityä.

Molemmat taiteilijat olivat opiskelleet Pietarin taideakatemiassa ja matkustaneet pohjoisessa Afrikassa. Näyttelyn töitä yhdisti meri, Välimeri ja Itämeri, monenvärisenä ja -laisena (yllä Soldan-Brofeldtin Kaivopuistossa, alla Siinä saaressa).

Järvenpäästä menimme Kellokoskelle.

Kellokosken sairaalalla on pitkä ja tiheä varjo (mielisairaalat tunnetaan erisnimillä, kaikkialla, ne riittävät). Mutta se on rakennettu kauniille paikalle.

Jos hoito olikin puutteellista ennen, jotakin sairauden ja paranemisen luonteesta ymmärrettiin. Moni vanha mielisairaala on rakennettu kauniille paikalle: Lapinlahti, Nikkilä, Kellokoski…

Sairaalan rinne viettää jokeen ja aivan rannalla on suurten puiden varjostama polku, jossa on hyvä kärsivän sielun kävellä. Pääsivätkö tai pääsevätkö potilaat kävelemään sinne? Ainakin läheiset pääsivät – hekin ovat sairauden koskettamia.

Joen toisella puolella olevassa rinteessä on pieni kirkko.

Sairaalan vieressä on viehättävä ruukkialue, se on karhea ja keskeneräinen, mutta jotenkin hieno. Alimmassa rakennuksessa on kahvila-ravintola, muissa tehdasmuseo ja muutamia pieniä puoteja. Lähimpämä katua on kirpputori, jossa on huonekaluja ja itsepalvelupöytiä.

Kellokoskelta ajoimme Suvirantaan. Saimi Swanin ja Eero Järnefeltin taitelijakoti on edelleen yksityiskoti, mutta sinne pääsee pienissä ryhmissä opastetuille kierroksille. Viime vuonna Järvenpään taidemuseossa oli Suviranta-näyttely ja siiitä asti olen halunnut käydä täällä.

Saimi oli yksi Swanin perheen mustista joutsenista, näyttelijä, jonka tarina kerrottiin taidemuseossa viime kerralla draamaopastuksessa. Eero oli taiteilija, jolle oli tärkeää kotipiiri, sen puutarha ja värit.

Tästä talosta ja puutarhasta voisi sanoa, että ne ovat onnellisia paikkoja. En oikein osannut kuvitella talossa elettyä entistä elämää, koska siellä eletään nykyistäkin, mutta talosta välittyy onnellisuus.

Siellä on hyvä olla.

Suvirannasta näkee Ainolaan, joka oli talon lapsille serkkula. Siellä nautimme päiväkahvit Ainon puutarhassa.