Kirjan ja lukijan kohtaaminen

by katja

Mikä on ollut käänteentekevin kirja, jonka olet lukenut? Sellainen, joka on ravistellut maailman uuteen asentoon ja avannut silmät?

Lukupiirin aiheena oli Margarita, jonka osa meistä oli lukenut, osa ei. Puhuimme pitkään kirjasta, paljon pidempään kuin tavallisesti. Ehkä se johtui siitä, ettei herkkupöytää ollut eikä kuulumisten vaihtaminen tuttuun tapaan onnistunut.

Mutta sitten jäimme puhumaan elämän tärkeistä kirjoista, niistä, joita ei voi unohtaa. Silti – toisella lukemalla sekin tärkeä kirja voi olla toinen.

Lukemisen hetki on tärkeä. Tällä viikolla sain postin tuomana aivan tuoreen Pauliina Vanhatalon kirjan Tuntemani maailma. On ihanaa saada postista aivan uusi kirja, mutta on vaativaa valita kirja-arvion aihe lukematta kirjaa.

Kirjoitan arvioita oman ammattikuntani lehteen ja julkaisen ne myös täällä. Pidin aikaisemmista Vanhatalon elämäkerrallisista kirjoista kirjoista, ne herättivät ajatuksia, vaikka myös vastaväitteitä (mutta niinkin hyvä kirja tekee).

Tällä kertaa arvion kirjoittaminen oli vaikeaa, niin oli myös kirjan lukeminen.

Kirjoitin sen kuitenkin, kuten olin luvannut, vaikka ehkä ei olisi pitänyt. Lukija ja kirja eivät kohdanneet. Kuitenkin tiedän, ettei se välttämättä ole kirjan vika – ehkä hetki vain ei ollut oikea. Voi myös olla, että olen käsitellyt tunteen ja työn ja koko elämän yhteyttä niin perinpohjaisesti, ettei kirjan näkökulma vain puhutellut.

Pidän joka vuosi kaksi kurssia, joista valtaosa käsittelee tunteita, ja kolmannen, jossa ne ovat myös isossa osassa. Ehkä minun olisi pitänyt kirjoittaa tämä arviooni? Miten arvioita oikein kuuluu kirjoittaa?

En ole ammattimainen arvioija, kirjoitan aivan tavallisena lukijana (ellei kohteena ole oma erikoisalani).

Nyt pöydälläni on Mirkka Rekolan esseekirja Muistinavaruus. Se on hyvä kirja ja tiedän, että pitäisin siitä – jos olosuhteet olisivat toiset. Nyt minä en vain voi lukea tätä kirjaa. Aion vielä yrittää, palan kerrallaan, mutta en enempää.

Päiväni täyttää niin monenlainen lukeminen, että iltakirjan on oltava sopiva. Sellainen on vaikkapa Kirsikka Myllyrinteen Happamat sitruunat : Elämää jaetulla saarella (Avain, 2020). Se on tarina perheen muutosta saarelle, tuntemattomiin olosuhteisiin. Tilanteeseen, jossa on selviydyttävä niin paljosta. Olen alussa vasta, mutta juuri nyt tämä kirja on sopiva. Sitä voi lukea myös väsyneenä, se vie toisiin maisemiin mutta kertoo kuitenkin kiinnostavaa tarinaa sopeutumisesta.

Juuri siitä, minkä keskellä mekin elämme.