Kesonsuo – silmänkantamattomiin

by katja

Kesonsuo on 9000 hehtaarin luonnonpuisto. Se löytyy mutkaisen, kapean soratien päästä Ilomantsin pohjoispuolelta. Suon hämmentävästä avaruudesta saa pienen käsityksen kilometrin mittaisella polulla, joka kulkee parkkipaikalta pitkospuita pitkin pieneen metsään.

Metsän toisella reunalla on lintutorni. Sieltä avautuva näkymä on niin avara, ettei uusi hyvä kiikarimme kantanut kuin lähialueelle.

Lintutorni on hyvä paikka pitää evästauko ja katsoa kauas, kirjaimellisesti silmänkantamattomiin.

Kesonsuo alkoi muovautua 9500 vuotta sitten, jään sulaessa. Suoalueen ydin rauhoitettiin 1976 (1400 hehtaaria), suojelualuetta on vähitellen laajennettu. Kesonsuo on tyypiltään keidassuota, sen keskiosat ovat kuivempia kuin reunat.

Ympäristöfilosofi Holmes Rolston kuvaa turvekerroksia aikakapseleiksi, historian kirjoiksi. Moni suomalainen suo on ollut olemassa jo 8000 vuotta – soilta löytyy myös ikivanhoja reliktilajeja, yhä kukoistavina ja elävinä.

Jäänteiden arkistoituminen ulottuu turvemailla 10 metrin syvyyteen ja 10.000 vuoden taakse. Suohon kätketty säilyy. Suo peittää, sulkee, piilottaa – ja antaa.

Suomen maapinta-alasta 30% on suota. Kun olen lukenut tämän, alan katsella auton ikkunasta uusin silmin ja huomaan – suota tosiaan on. Suomaisemaan vain kiinnittää väemmän huomiota kuin vaaroihin tai koskiin tai avariin järvenselkiin.

Jotain taianomaista on hiljaisessa kesäpäivässä Kesonsuolla. Ei yhtään kulkijaa (ei edes karhuja, joita siellä on nähty). Me vain, hiljaisuus (jota etelässä voi vain kuvitella).

 

 

 

 

 

 

 

Löysin mökin kirjahyllystä Maahengen kustantaman kirjan Suo on kaunis (1999), tekstin viitteet löytyivät kirjasta.

Lintuhavainnot: jouhisorsa, kaakkuri, kapustarinta, suosirri, selkälokki, harmaalokki, joutsen (lokkeja paljon, joutsenia kaksi)