Möhkö – kulkijan jälki

by katja

P1020466

Onkohan missään yhtä kaunista hautausmaata kuin Möhkössä?

Tehdasyhdyskunnan oma hautausmaa perustettiin 1902 – ja sen ensimmäinen vainaja oli tehtaanhoitajan pieni tytär Helvi, joka eli vain kolme päivää. Helvi kuoli 1901 ja häntä pidettiin kirkonkylän hautausmaan väliaikaisessa haudassa, kunnes oma hautausmaa oli valmis.

Helvin risti on yhä siellä.

P1020467

Möhkön ruukkimuseossa on huone, joka naulitsee minut paikoilleni. Ensin hätkähdän ihmisiä, jotka näyttävät olevan omissa puuhissaan salissa. Sitten huomaan, etteivät he ole oikeita. Nainen, perheen äiti, istuu flyygelin ääressä ja soittaa, ja soittaa. Hänen vieressään istuu pieni tyttö. Isä istuu keinutuolissa.

Näky vie mennessään: tuoksu, soitto, huonekalut, kankaat, seinävaatteet. Huomaan muistavani isovanhempieni kotia, vanhaa pappilaa, jossa oli sali. Se oli sukua tälle huoneelle (nyt ymmärrän, että se oli varmasti sukua myös isoäitini lapsuudenkodin salille).

P1020395

Keinutuolissa istuu tehtaanhoitaja Aksel Saloheimo (ent. Berner), pianon ääressä on hänen toinen puolisonsa Martta Saloheimo (Maria Blondina os. Ruuth). Akselilla oli kaksi lasta ensimmäisestä avioliitostaan Hilma Riikosen kanssa. Hän avioitui Martan kanssa 1891 (heillä oli ikäeroa 14 vuotta), he saivat yhdessä viisi lasta.

Helvi oli perheen toiseksi nuorin.

Aksel Saloheimo toimi tehtaanhoitajana Möhkössä v. 1888-1896 ja 1899-1908, siis yhteensä 17 vuotta. Jaksojen välissä perhe asui Karttulassa, Sourun ruukilla. Kun Möhkön ruukki suljettiin, muutti perhe Sortavalaan, jossa oli lapsille sopivia kouluja.

P1020451

Möhkössä on joka kesä Möhkönvirta- näyttely, jossa kohtaavat pohjoiskarjalainen kulttuuri ja nykytaide. Museossa käydessäni oli näyttelyn rakentaminen kesken, mutta jotakin oli valmiina.

Yhden pienen välikön pinkopahvien alta oli paljastunut hirsiseinä, joka oli vuorattu sanomalehdin ja kirjein.

P1020459

Museon muotokuvien joukkoon oli laitettu uusia kuvia. Perhekuvien joukosta löysin Saloheimon perheen kuvan, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon isoäitini lapsuudenperheen kuvia. 1900-luvun alussa perhekuvat olivat paikallisten kyläkuvaajien ottamia, mutta selvästi kuvaajat saivat vaikutteita toisiltaan.

Lauri Saloheimon kirjoittamasta seikkaperäisestä elämäkerrasta Karhun purema ruukinhoitaja, Kuvauksia Aksel Berner-Saloheimon elämästä (1967) käy ilmi, että Martta-nuorikkoaan odottaessaan Aksel valmistutti hänelle kotipuutarhan pytingin edustalle. Hän myös valmisti Möhkönkosken rantaan Lemmenpolun kävelyretkiä varten.

Lemmenpolku se on.

P1020409

Valokuvia perheen elämästä löytyy paitsi Saloheimon elämäkerrasta, myös finna-kokoelmasta. Yllättäen sieltä löytyy myös kuva perheen makuuhuoneesta.

Valokuvat sekä kertovat että jättävät kertomatta. Elämäkerrasta, kuvista ja ruukkimuseosta kuitenkin välittyy elävä kuva Martan ja Akselin elämästä. Nyt kun olen tutustunut heihin paremmin, tekisi mieli jäädä istumaan saliin ja lastenhuoneeseen pitkäksi aikaa.

Täällä he kulkivat kerran. Kylä oli elävä, raja itään auki.

P1020405

Möhkön ruukki on lempipaikka. Tällä kertaa kiertelin ruukkialueella yksin, mies kalasti. Illalla hän sai virvelillä koskesta parikiloisen kirjolohen (joka tosin oli istutettu, mutta silti),

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös Jalkaisin-blogista löytyy kuvaus Möhkän ruukkialueesta.