Keski-ikä: kun kaikki muuttuu

by katja

IMG_6705.JPG

Olisiko koski paras metafora tälle keski-iän paljaalle laelle? Koski, koska elämä on yhä useammin muutosta. Jotakin, joka huuhtoutuu läpi kuin myrsky ja jättää jälkeensä puut, paikoillaan yhä. Maiseman, aina paljaampana kuin ennen.

Rakastan koskia. Niiden ääreen hakeudun aina. En ole koskaan laskenut koskea enkä tiedä haluaisinko. Virtaava vesi on pelottava ja merkityksellinen. Katselen ja elän sitä rannalta, pidän puista kiinni, istun kivellä.

Minun isoisoäitini syntyi kosken rannalla. Hän asui aina lähellä vettä. Myös isoäitini syntyi vuolaan joen rannalle. Ja isäni. Sieltäkö tulevat nuo virtaavat vedet, joiden lähelle ikävöin? Minä olen asunut suuren joen rannalla vain kerran, yhden kesän. Mutta heti tiesin olevani kotona.

IMG_6710.JPG

Niin, keski-ikä. Nämä merkilliset vuodet, jolloin vesi virtaa läpi, voimakkaana. Eikä sille mitään voi. Elämän paljas laki, yksi niistä.

En ajattele, että elämä olisi kaari, joka kulkee ensin kohti lakeaan ja sieltä vähitellen laskeutuu kohti päätepistettään.

Ennemmin tämä on mutkitteleva polku, joka kulkee halki metsien ja soiden, pimeiden kanjonien ja syvän hämärän. Läpi viimaisen tuulen ja paljaiden rantojen. Seuraavasta mutkasta ei koskaan tiedä. Kun sitä ajattelee, voi tulla levottomaksi. Tai tuntea olonsa turvalliseksi.

IMG_6720.JPG

Turvaa tuo se, mikä kantaa läpi tämän kummallisen matkan. Ihmiset, jotka ovat olemassa, minulle. Joiden puoleen voi kääntyä ja uskoa huolensa. Ihmiset, jotka ottavat kainaloon. Ihminen, jonka sylissä voi olla. Eikä yksinäisyyttä enää ole.

Turvaa tuo luottamus siihen, että minunkin matkallani on käsikirjoitus, jota en tiedä. ”Ennen kuin olin syntynyt, olivat kaikki päiväni luodut”. Siksi ei tarvitsisi pelätä tai tuntea levottomuutta.

Joskus levottomuus kuitenkin on. Muutokseen ei totu. Se tekee yksinäiseksi.

Kaipaa pysyvyyttä, hitaiden ja hiljaisten päivien armoa. Tuttuja tuoksuja, ääniä. Pirttiä, jossa sai olla kuin hämärissä, kun aikuiset puhuivat ja tekivät, mitä tehtävä oli. Ja kaikki tuntui pysyvän aina.

Missä ne päivät ovat?

IMG_6740.JPG