Joskus yksi päivä muuttaa elämän

by katja

IMG_6621.JPG

On seitsemän vuotta päivistä, joiden muisto yhä kääntää sisukseni nurin. Oli keskiviikko, menin mitään aavistamatta lääkäriin. Oli sanat: ”minä en pidä tästä yhtään”.

Oli torstain epätoivo, loputtoman pitkä pyöräily pitkin kaupungin rantoja. Pakoon sitä, mitä ei paeta voi.

Oli perjantain hiljainen aamupäivä. Kello kymmenen ja soitto: ”Minulla on huonoja uutisia, sinulla on syöpä”.

Oli mies, joka piti minua sylissään. Oli äiti ja sisko.

Oli kauppakeskuksen hälinä, tyttäreni siellä. Tehtävä, jota kukaan ei voinut ottaa minulta pois.

Olivat kaikki ne ihmiset, jotka pitivät huolta.

Oli turva, jolle ei ollut, ei ole sanoja.

IMG_6632.JPG

Miksi noiden päivien muistaminen saa yhä aikaan valtavan surun?

Miksi suru, vaikka siitä kaikesta on niin kauan? Eikä pelkoa enää ole.

IMG_6649.JPG

On hetkiä, jolloin näkymättömistä nousee väkevä raja, joka muuttaa kaiken. On aika ennen sitä ja aika sen jälkeen.

Nuo päivät olivat sellainen raja.

Minä paranin, mutta sen jälkeen kaikki on näyttänyt erilaiselta.

IMG_6636.JPG

Rakastan elämääni, joka päivä. Olen tyynempi ja onnellisempi. Olen kiitollinen siitä, mitä minulla on.

Elämä on yksinkertaisempaa: sen tarkoitus toteutuu tässä ja nyt. Näissä katoavaissa hetkissä, niiden ilossa. Rakkaudessa ja huolenpidossa. Surussa ja ikävässä.

Lohdutuksessa.

 

 

 

Advertisements