Lepopaikkoja Tartossa

by katja

IMG_6557.JPG

Jos väsynyt ja repaleinen sielu lähtee Viroon lepäämään, hänen kannattaa jatkaa Tallinnan ulkopuolelle. Mahdollisia suuntia on loputtomasti. Idässä olisi Viron ainoa ortodoksiluostari, jossa on peräti 100 noviisia ja nunnaa. Tuo pyhän lähteen ympärille rakennettu Pyhtitsän ihme on minulta yhä näkemättä.

Haluaisin nähdä myös Peipsijärven vanhauskoisten kirkot ja hautausmaat, kirkkojen erikoislaatuiset ikonit.

IMG_6560.JPG

Tällä kertaa väsyneet sielut suunnistivat Tarttoon. Tartto on levollinen kaupunki: täynnä katvepaikkoja. Yksi niistä löytyy kaupungin keskustasta, yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.

Ensimmäinen näkymä puutarhaan ei vielä ole erityisen kutsuva. Mutta jos kävelee päärakennuksen taakse, löytää keitaan. On pieniä polkuja, penkkejä, huvimaja ja lampi. Rinteiden kukkaloisto.

Puutarhassa on paljon istuskelijoita ja heille kaikille näyttää löytyvän oma paikkansa, sen rauha. On puita, joiden keskelle voi mennä seisomaan, kuin suojaan.

Kun palaa puutarhan muurien ulkopuolelle, on taas kaupungin sydämessä.

IMG_6579.JPG

Väsyneen on hyvä levätä, olla etäällä, mutta hyvä on myös etsiä uusia ajatuksia. Sellaisia paikkoja, joissa ajatuksille löytyy uusia suuntia.

Yksi sellainen paikka on hiljattain avattu museo, Eesti Rahva Muuseum. Museo on rakennettu entisen sotilaslentokentän päälle muutaman kilometrin päähän keskustasta. Rakennus on valtava ja pääkäytävän varrelta löytyy kansan historia varhaisimmilta vuosilta tähän hetkeen.

Esillepano on taitavasti toteutettu, historia todella ottaa kulkijan mukaansa. Esineisiin liittyy hienoja tarinoita. Suomenkieliset tekstit saa näkyviin korttia vilauttamalla.

IMG_6615.JPG

Museossa on myös näyttely uralilaisista kansoista. Siellä on kaksi kahvilaa, museokauppa ja erityisen hieno tutkijasali.

Kevätpäivänä museossa oli monta koululais- ja eläkeläisryhmää ja paljon yksittäisiä kävijöitä. Työntekijät kulkivat suuressa tilassa potkulaudoilla.

IMG_6610

Yksi Viron kauneimmista maaseututeistä kulkee Tartosta Pärnuun Viljandin kautta. Se on kumpuileva, vehreä ja vaihteleva tie. Myös Viljandissa on kierreltävää ja katsottavaa: pieniltä kujilta ja kaduilta löytyy puoteja ja kahvipaikkoja.

Viljandin tiellä tulee matkalla olemisen tuntu. Kohde ei enää ole tärkeä, vaan se, että on. Tässä, kevääseen ja pian kesään heräävässä maailmassa. Jossa on paljon surua ja pelkoa.

Mutta myös toivoa ja iloa.

IMG_6619.JPG