Mielenrauha

by katja

IMG_6111.JPG

Mitä mielenrauha oikein on? Tuo hauras, niin helposti katoava? Ohut riite veden yllä.

Se on hetkissä: sitä ei voi rakentaa varastoon, ei valmiiksi. On vain nyt: hetki auringossa, sateessa, sumussa. Sen sisällä.

IMG_6109.JPG

Syntyvätkö ne hetket silloin, kun ymmärtää luopua?

Pitämisestä, esittämisestä, miellyttämisestä, varmistamisesta. Kun avaa kädet, huomaa ne tyhjiksi. Ja jostain syntyy luottamus, joka on kylliksi.

IMG_6128.JPG

Kun ei enää yritä hallita sitä, mikä ei ole hallittavissa. Tyytyy siihen, mikä on. Ja se on kyllin.

Kun muistaa ilon: sen kaiken mikä on. Eikä vain sitä, mitä ei ole.

IMG_6131.JPG

Miten sitä voisi varjella, rauhaa? Tyyntymystä, joka tuo levon, vie levottomuuden.

Viime viikolla kuuntelin oppilaiden kanssa luentoa, jonka aihe liittyi juuri tähän. Luennoitsija sanoi: jos ahdistaa, mieti, liittyykö se johonkin, mikä on ollut tai johonkin, mitä ei vielä ole. Vai liittyykö se oikeasti tähän hetkeen, vain tähän?

Sitten hän sanoi: jos olet levoton, hengitä. Ja silitä omaa käsivartta. Niin muistat oman ihon, oman rajan. Kosketus rauhoittaa, omakin kosketus.

IMG_6127.JPG

Me levottomat sielut, lepoa etsivät.

Meillä on huolia. Tai surua. Tai pelkoa. Joista suurin osa ei liity tähän hetkeen. Ja silti meillä on vain tämä hetki.

Opetella olemaan siinä. Elämänmittainen työ.

IMG_6126.JPG

”Eikä sinun tule pelätä./ Aurinko on ja on linnut,/ savu ja vesi./ Enempää älä pyydä.” (Bodil Lindfors)

Enempää älä pyydä.