Selviytymisen taito

by katja

Aivan tavallinen perjantai. Hiljainen lumisade. Kevään kirkastuva taivas hämärtynyt, työviikko ohi. Asettelen viikkoa paikoilleen, katson tulevaa, kerään papereita, vaihdan kengät. Ja kun lähden kävelemään pysäkille, en yhtäkkiä tiedä, miten selviydyn kotiin asti.

Ja kun bussi tulee ja istun penkille, en tiedä myöskään sitä, miten selviydyn kotona. Miten tulen kotiin, vaihdan vaatteet, siivoan keittiön ja laitan ruokaa. (Onko ruokaa, en muista).

Se on suden hetki.

wp_20170121_004

Miten jättää arkiviikko ja laskeutua lepoon. Miten kesyttää väsymys, joka on kuin seinä.

Miten käsittää ja sanoa kaipaus. Miten ottaa haltuun hetki, tehdä siitä hyvä.

Miten löytää salapaikka, niin usein kätkeytyvä. Huomata kohta, josta näkee kauempaa, kokonaisuuden. Paikka, jossa voi olla hetken joku muu.

wp_20170121_005

Selviytyminen kysyy taitoa, uimataitoa.

Mutta miten ui silloin, kun elämä heitää kaiken uuteen asentoon ja on alettava alusta. Mihin silloin tarttuu, mihin katsoo, kehen turvaa? Mitä ja miten unohtaa, mitä muistaa, miten.

Jossain ajatusten takana kulkevat muistot. Nuo ihmiset, sydäntalvella edesmenneet. Miten he selviytyivät ja olivat. Tekivät mahdolliseksi.

Vanhemmuudessa ja siinä, mikä on vanhemmuuden kaltaista, on tärkeintä tämä: voi tehdä mahdolliseksi. Kun ihmisellä on turvaa, lämpöä ja rakkautta, voi löytää paikkansa ja sen, mikä on auki, odottamassa.

Se on lahja. Molemmille.

 

 

 

Mainokset