Sodasta tehty

by katja

IMG_5114.JPG

Tänään sytytän kynttilän Heikki-ukille ja Samuli-enolle, jotka pysähtyivät sotaan lähtiessään mäen alle ja katselivat mäellä olevaa kotitaloa, sitä ja sen kaikkia asukkaita. Pysähtyivät ja kumarsivat kodille.

Ukki oli neljänkymmenen ja Samuli kahdenkymmenen. Seisoivatko kotiin jääneet mäellä vilkuttamassa? Ainakin joku seisoi. Joku, joka näki tämän hetken ja kertoi minulle.

IMG_5110.JPG

Sytytän kynttilän Inka-mummulle, jolla oli seitsemän lasta sodan alkaessa. Vanhin heistä lähti sotaan ja nuorin oli juuri syntynyt. Mummu leipoi patruunatehtaaseen leipää, huolehti elämistä ja lapsistaan ja otti maalaistalon suojiin Karjalan evakkoja.

Vuonna 1941 hän synnytti äitini.

IMG_5117.JPG

Sytytän kynttilän tädilleni Ellulle,  joka oli sodan syttyessä 9-vuotias. Hän kävi ystävänsä kanssa etsimässä ruumiiden joukosta ystävän isää. Hän hiihti kouluun valkoinen lakana selässään, pommituksia ja desantteja peläten.

IMG_5118.JPG

Sytytän kynttilän isoäidille, joka odotti viimeisillään isääni matkalla veljensä Onnin hautajaisiin. Matkalla tuli ilmahälytys ja he juoksivat metsään.

Sytytän kynttilän isoisälle, jonka ei olisi tarvinnut lähteä sotaan, mutta joka kuitenkin lähti. Kun isoisä tuli kotiin, ei isäni tuntenut häntä.

IMG_5121.JPG

Sytytän kynttilän anopille, joka oli vain pieni tyttö jäädessään saksalaisten kuorma-auton alle ja menettäessään jalkansa.

Sytytän kynttilän apelle, jonka isä jäi Kiestinkiin mottiin, mutta pääsi sodasta ehjänä kotiin. Äitiä ei ollut. Hän oli kuollut vuotta ennen sodan syttymistä.

IMG_5124.JPG

Sytytän kynttilän isotädilleni Annikille, jonka koko nuoruus kului sodassa. Hän kirjoitti hellittämättä kirjeitä sulhaselleen ja sitten miehelleen.

Sytytän kynttilän perheystävällemme Tapiolle, jonka kanssa luimme niitä kirjeitä ja rakensimme niistä kokonaisuutta. Hän oli lempeä lähimmäinen, viisas ja hyvä.

IMG_5127.JPG

Sytytän kynttilän vanhemmilleni, jotka elivät varhaislapsuutensa sodassa, ymmärtämättä sitä itse. He rakensivat leikkinsä pelon, surun ja työn keskellä.

Kun synnyin, oli sodan päättymisestä kulunut 23 vuotta. Se kaikki tuntui olevan kaukaista historiaa, mutta miten lyhyt aika se on.

IMG_5144.JPG

Eikö meidät kaikki ole sodasta tehty?

Eikö tuo tumma pohjavirta, isoäitien pelko ja suru ja työntäyteinen arki, täyttänyt vanhempiemme päivät ja leikit?

Mihin ne kokemukset olisivat kadonneet silloin, kun he itse saivat lapsia?

IMG_5140.JPG

On aika muistaa kaikkia heitä.

Mutta aika sytyttää kynttilä myös ilolle ja kauneudelle. Äidinkielelle, opiskelumahdollisuudelle. Työlle ja levolle. Rauhalle ja vapaudelle.

Kaikille lapsille ja lapsenlapsille. Sille, että ei tarvitse pelätä.