varasti hetken itselleen

by katja

IMG_5035.JPG

Pohjoisen hento, tyyni valo. Hämärä, joka kietoi sisäänsä kuin armo, kokonaan.

Oli hyvä olla yksin.

IMG_5033.JPG

Kävellä valkoista maata.

Kuvitella, ettei kukaan tiedä, missä kuljen. Irtautua.

IMG_5012.JPG

Siellä oli myös Rut Bryk. Samanlaisena, erilaisena.

Sama merkillinen lohtu.

IMG_5015.JPG

Ja kun siellä kulki, museon valkoisessa. Ihmiset hävisivät, jäi hiljaisuus.

Huomasi katsovansa, tulevansa katsotuksi. Kuvan ihminen minua katsoi. Minua ja elämääni.

Rut Bryk ja Solveig von Schoultz. He tuntuvat olevan sukua, samaa maata.

IMG_5020.JPG

Viileys

Suortuva valahti alas, hän seisoi kädet koholla

suori hajamielisesti hiuksia, varasti hetken itselleen

kiireiltä ja askareilta, oli saavuttamattomissa

itsensä luona hetken

niin seisoi äitini

niin hänen äitinsä ennen häntä

niin olen itse levähtänyt tuokion viileydessä

pienten hikisten kätten nykiessä helmoista.

(Solveig von Schoultz)

 

IMG_5021.JPG

Mainokset