Yönpimeää

by katja

img_4903

Joskus on yönpimeää, sysimustaa. Kulkee kuin kintereillä, ehtimättä perille. Tietää, missä pitäisi olla, mutta on toisaalla. Tietää myös sen, missä olisi hyvä, mutta se on kuin toinen maa, saavuttamaton.

Ja mieli kiertyy kaikkeen siihen, ei lepää. Edes unessa.

Ja kun viimein nukahtaa, herää painajaiseen, joka on sama. Pelottava uni, jonka kuitenkin käsittää aivan selvästi.

IMG_4904.JPG

Koettaa saada sen, mikä on monimutkaista ja mahdotonta, johonkin järjestykseen.

Ikävöi tarkoitusta, hiljaisuutta. Tilaa olla yksin, itsensä (ja se olisi kyllin). Ikävöi aikaa: ajatella loppuun. Tehdä se, mikä tehtävä on.

Mutta pystyykö, se on toinen asia.

IMG_4905.JPG

On suuria kysymyksiä, vastausta vailla.

Mutta ainoa vastaus on yksinkertainen.

Tehdä sitä, mikä on mahdollista. Mikä on yksinkertaista ja pientä. Olla siinä kohdassa, jossa on. Hengittää.

IMG_4909.JPG

Voisipa astua lauluun, nousta kertomukseen. Siihen, jota pienenä kuunteli, aivan hiljaa. Unohti ajan ja paikan.

Oli rohkea, kulki halki aikojen, yli maiden. Näki vuorien taa, joen syvyyteen.

Hän matkaa halki päivän, yön…

(Mio poikani Mio, Astrid Lindgren)

Mainokset