Läsnä ja kokonaan poissa

by katja

 

IMG_4045.JPG

”Meri ja illan aurinko. Suo ja viimeiset hillat. Se on ahneutta, että tämä kaikki ei kelpaa.

Minun täytyy oppia olemaan, kun tuulee ja on paha ilma, ja on paha olla. Kauempana meni lokkeja myötätuuleen. Suolla oli ollut kurki, oli huutanut ja noussut lentoon, ja kohta niitä oli ollut neljä, lentäneet lähellä, ja oli ollut kuuroja ja satanut sadetakin kauluksesta sisään. Täytyy oppia olemaan synkkinäkin päivinä. Tuuli suhisi ja puunlehtien nurjat puolet kääntyivät näkyviin. Ulappa oli tumma ja vaahtopäitten täplittämä ja kari muutaman sadan metrin päässä kohisi valkoisena. Musta nokinen ja kuuma sauna, hän istui lauteilla ja katseli varpaita. Hyvä niitä on katsoa, kun ne ovat terveet, vaikka ihmisen varpaat ovatkin omituisen näköiset, niin paljon piilossa pidetyt.”

(Antti Hyry, Kertomus)

IMG_4040.JPG

”Kun hän tuli kotia, meri kohisi, taivas oli vaalentunut, rannalla koivut taipuivat edestakaisin ja kahisivat. Tämä on se paikka minkä me tunnemme, maailma, ruohikko, puut, epävarmuus ja taivaan kupu, ruohikko, epävarmuus, huojuvat puut ja taivaan kupoli.”

(Antti Hyry, Kertomus)

img_4038

”Oli ollut kylmää kauan, ja satanut. Aamulla aurinko paistoi. Pääskynen lensi pään läheltä kuin haukka. Ei ole muuta kuin elää nyt maailmassa, kuitenkin sateen jälkeen kaunis ilma, meren vesi sininen, puut ja kesä ja taivas, ei tahdo tajuta, miten se vaikuttaa.”

(Antti Hyry, Kertomus)

IMG_4043.JPG

Viivyn katkelmissa. Kirjoissa, muistoissa. Maailmassa, joka on niin tuttu.

Huomaan: jokaisella on omat muistonsa, omanlainen ikävä. Nämä kuukaudet, vuoropuhelua läsnä- ja poissaolon kesken.

Joskus poissaolo huutaa. Kuten silloin, kun oli kutsuttava sähkömies kesken keittiöremontin. Ja hän tuli, vieras, teki mitä pyydettiin.

Muistot, ne ovat minussa. Mutta en pysty kirjoittamaan niitä.

Pohjoisessa on hirsirakennus, yhdessä pystytetty, odottamassa meitä. Meri.

IMG_4041.JPG

Kaikesta on liian lyhyt aika. Kerran kävimme haudalla, ei hän ole siellä. Nyt, lumen peittämä maa.