Vuorilta kotiin – voiko lähtemistä oppia?

by katja

 

IMG_4736.JPG

Tähän näkymään heräsin matkallani. Hiljainen kellon kalkatus, aasit. Kiemurtelevia teitä kulkevat autot, kiihdytys mäessä. Aurinko, pilvet, tuuli. Yön tähdet.

Matkalle on syytä lähteä, vaikka se on vaikeaa.

Minun elämässäni on ollut liikaa lähtöjä, liian monta pakattua matkalaukkua, liian monta ikävää ja odotusta. Lähtemistä en koskaan opi, silti lähden.

IMG_4737.JPG

Vaikka en opi, kuitenkin tunnen juuri sen. Läpikotaisin.

Se on vaikeinta mitä on ja kaikkein vaikeinta etukäteen. Kun on poissa, se muuttuu tavalliseksi. Kun tekee tavallisia asioita.

Sitten löytyy keveys ja ilo, etäisyyden riemu. Vieraan maan ihmeet. Tuoksut ja maut, puheen sorina, kulkemisen tapa.

Ne ottavat sisään, sulkevat syliin. Ja siinä sylissä on hyvä.

IMG_4738.JPG

Kyllikki Villan matkakirjat ovat tärkeitä juuri siksi: hän on rehellinen. Villalle matka ei ole paikka, jossa on. Se on tila, jossa on. Hän on itsenään, siellä missä on. Ja kuljettaa mukanaan paitsi kirjoituskonettaan ja muita tarvikkeita, myös muistojaan.

Mitä vanhemmaksi Villa tulee, sitä voimakkaammin hän kokee lähdöt ja saapumiset. Kasetille sanellussa matkapäiväkirjassaan hän kertoo:

”Minulla on tähän ikään asti ollut tarve irtautua ja lähteä ja tulla takaisin, mutta kyllä varsinkin lähtö on aina vaikeaa ja paluussakin on tämä vaihe, ”ihan kohta mutta ei vielä ”, joka jännittää. Ehkä minä sitten siinä mielessä olen ”rohkea” (naurahdus), kun aina sanotaan rohkea ja rohkea, että pelkään ja tärisen ja hermostun ja ahdistun, mutta teen silti.”  (Vanhan rouvan lokikirja, s. 330-331)

IMG_4752.JPG

Tällä matkalla oli vuoriston hiljaisuus.

”Jokainen yksinään maan sydämellä auringonsäteen lävistämänä: ja äkkiä on ilta.” (Quasimodo)

En ollut yksin vaan kaksin. Silti sen yksinäisyyden saattoi tuntea siinä, maan ja taivaan välissä.

Oli myös paljon muuta. Vuoristokylien elämä, askeleemme kapeilla kaduilla. Muistojen paikat. Ja ne kaikki uudet, ihmeelliset.

Niistä on kirjoitettava vielä.

img_4761

Nyt olen kotona taas. Olen siivonnut itseni kotiin. Lämmittänyt saunan. Ollut onnellinen kaikesta mitä on ja ikävöinyt sitä, mitä ei ole.

Short translation:

Solitude at mountains. Traveling is essential, but one of the most difficult things in life is leaving. Leaving home, leaving family, leaving everyday life. But once you have left – it slowly becomes possible. By being, doing, walking… Traveling is not just being in places, it is a way of being where you are. As you are. With your memories and thoughts and burdens and joys and hopes.