14.10. Aika muistaa

by katja

IMG_4701.JPG

Huomenna on Roosa nauha -päivä, jota on vietetty vuodesta 2003. Kaduilla ja toreilla myydään nauhoja ja muita tuotteita, kerrotaan rintasyövästä ja kerätään varoja syöpätutkimukselle.

Itse en ole osallistunut päivään mitenkään. Ajattelen, että olen nauhani kantanut. Silti muistan tuona päivänä kaikkea sitä, mitä sairaus on elämään tuonut.

IMG_4717.JPG

Ajattelen kaikkia niitä ystäviä, joita olen sen myötä saanut. Heitä, joita ei enää ole, ja heitä, joiden kanssa yhä kuljen. Ilman sairautta en olisi ymmärtänyt, mitä yhdessä koettu ja jaettu voi merkitä. Se voi muuttaa elämän.

Ajattelen läheisiäni, ja sitä tapaa jolla he huolehtivat minusta ja perheestäni sairauden aikana. Jos ihmiselle on annettu sellaiset läheiset, mistä kannattaa olla huolissaan? Mitä tapahtuukin, he pysyvät ja tietävät, mitä tehdä.

IMG_4718.JPG

Ajattelen elämän haurautta ja väkevyyttä, sillä niitä molempia se on. Hauras, ja menetettävä. Esineet ovat vahvempia kuin me.

Väkevä ja ihmeellinen, sillä ihminen ei ole vain yksin vaan yhdessä, suhteessa muihin. Meitä ei ole luotu yksinäisyyteen.

IMG_4710.JPG

Ajattelen pelkoa, jota sitäkään en ennen sairautta tuntenut. Miten se kylmää ja täyttää koko kehon, vie toivon ja järjen. Ja ajattelen turvaa, jota vasten vain sen pelon voi voittaa.

Ihmisen syliä, luottavaista ja hyvää. Ja sitä toista turvaa, jota ei voi kuvailla sanoin. Silti sitä on kuvattu sanoin ja niihin sanoihin on mahdollista pysähtyä, jäädä, kuin syliin.

Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut. 

Ennen kuin olin syntynyt, olivat kaikki päiväni luodut.

IMG_4720.JPG

Ajattelen jälkeä, joka sairaudesta aina jää. Vaikka ei olisi enää potilaan mieltä, vaikka sen ajoittain unohtaisi pitkiksi ajoiksi. Silti se jälki on.

Se jälki on herkkyyttä puheille. Kun syöpään sairastuneista puhutan ulkokohtaisesti ja leimaten, pahoitan mieleni, aina. Mutta ulkoa katsottuna tämäkin asia on kokonaan toinen kuin itse koettuna. Miten voisikaan tietää?

IMG_4706.JPG

Se jälki on kokemus. Tietoisuus siitä, että elämä on lahja joka päivä. Tulisi muistaa, miten käyttäisi päivänsä oikein. Tulisi muistaa, ja valita, aina kun valitsemisen mahdollisuus on. Ja se on, useamminkin kuin tajuamme.

 

 

Mainokset