Kokemukset kulkevat yli sukupolvien

by katja

wp_20160826_001

On kokemuksia, jotka kulkevat yli sukupolvien. Niitä ei voi karistaa pois. Aina niistä ei tiedä, silti ne ovat.

Sellaisia kuin pakolaisuus, sairaudet, menetykset, kuolema. Ehkä niistä ei puhuttu lainkaan? Ehkä niiden kohdalla syntyi hiljaisuus, tihentymä, joka painui mieleen alusta asti. Tai alkoi puhe, joka kertoi: puhutaan jostain muusta.

Silti kokemukset ovat ja kulkevat. Ne kulkevat sivuttain: säteilevät niihin, jotka ovat vierellämme. Ja eteenpäin: oleviin ja tuleviin, jotka joskus tulevat kysymään: miksi?

wp_20160827_026

Miten vastata? Miten ymmärtää jotakin, joka on piirtynyt osaksi elämää? Osaksi suhtautumista, tapaa katsoa ja kuulla?

Ajattelen isoisoäitiäni, joka ikävöi tuberkuloosiparantolassa poikaansa, joka oli toisessa parantolassa. He kirjoittivat kirjeitä toisilleen ja kotona oleville perheenjäsenille. Yrittivät sanoa sen, mitä ei sanoa saata.

1800-luvulla keuhkotauti oli yleisin kuolinsyy. Onko sukuja, joita se ei olisi koskenut?

wp_20160827_028

Suuren muuton eläneille suuri kokemus on se matka: kun kaikki on jätettävä ja aloitettava alusta. Kun ihminen, joka on itsestäänselvästi kuulunut maisemaan, ei enää voi olla osa sitä. Lähtö tekee hänestä toisen.

Onneksi kulkevat ja säteilevät myös ilot: metsäilo, vesi-ilo, saunailo. Ilo olla sylissä, leipoa, lämmittää, lämmitellä. Laulamisen, kuulumisen, tarinoinnin ilo.

Se kaikki, mikä kantaa.

 

 

Advertisements