Rut Bryk: Taikalaatikko

by katja

WP_20160902_015.jpg

Pitkä ja raskas viikko. Silti, tai siksi juuri, kävin työpäivän jälkeen Emmassa, Espoon modernin taiteen museossa. Siellä oli viimeistä viikonloppua esillä Rut Brykin taidetta esittelevä näyttely, Taikalaatikko.

Esillä oli paljon lumoavan kauniita töitä. Tila oli avara, ei haitannut, että ihmisiä oli paljon. Työt olivat esillä sekä ajallisina että temaattisina kokonaisuuksina. Töistä näki Brykin rakkaudet: Karjalan ja Italian (alla osa karjalaisesta talosta).

WP_20160902_012.jpg

Vaikutuin monesta: arjen pyhästä, eleettömyydestä. Äiti-lapsi-kuvista, joissa lapsilla aina oli tilaa olla. Ja äidit – myös heillä oli oma tilansa. Salaperäinen hymy. Tässä ei ole kaikki.

WP_20160902_014.jpg

WP_20160902_020.jpg

Näyttelyn viimeisessä tilassa oli Maaria Wirkkalan, tyttären, ylijäämämosaiikeista kokoama työ, joka oli näyttelytekstin mukaan mahdollinen elämäkerta. Miten kiehtova ajatus. Eikä elämäkerta synny juuri siten?

On jotakin, mikä jää. Siitä rakennetaan kokonaisuus, joka syntyy tässä ajassa ja paikassa. Yksi kuva elämästä ja sen salaisuuksista (kuvat alla).

WP_20160902_009

WP_20160902_011.jpg

Katselin vanhaa videonauhaa, jossa taiteilijoilla oli kädet savessa. Se kertoi ajasta, jolloin ”ei ollut mitään”. Sota oli ohi. Kaikki oli syntymässä.