Onnellisten matkakohde

by katja

 

IMG_4216.JPG

Kävin ensimmäistä kertaa Pärnussa neuvostoajan loppupuolella. Olin siellä isäni kanssa kalliomaalauskongressissa. Osanottajat olivat Suomesta, Ruotsista, Virosta ja Venäjältä.

Virolaisten todellisuus avautui: ettei ollut mahdollista matkustaa, että ainoat mahdolliset matkakohteet olivat neuvostoalueilla. Että välineiden puuttuessa kalliomaalauksista ei voitu ottaa kuvia, mutta ne piirrettiin, maisemassaan. Siksi jokaiseen tutkijaryhmään kuului taiteilijoita.

Taiteilijat piirsivät maalauksia (tai kaiverruksia) myös läpi, kuten pienenä väritimme kolikkoja paperin läpi. Niistä syntyi hienoja taideteoksia, joista yksi päätyi lapsuudenkotini seinälle.

IMG_4230.JPG

Pärnussa näin elämäni ensimmäistä kertaa linnunradan, pimeällä talvisella taivaalla.

Kaikki kesti kauan: automatka, laivamatka, jonot satamassa.

Todelliset kohtaamiset olivat ainoa yhteys ihmisten välillä. Silloin, kun ne olivat mahdollisia. Sanoilla oli merkitystä, ja katseella. Sillä, että tuli kaukaa, oli läsnä.

Muutosten ajat olivat vasta edessäpäin, mutta ne olivat lähellä, vain kahden vuoden päässä. Virolaisten tutkijoiden ja opiskelijoiden turhautuminen oli käsinkosketeltavaa.

IMG_4227.JPG

Nyt kaupunki on kuin toinen. Silti siinä on paljon samaa: pitkät hiekkarannat, ajattomat puutalokorttelit, suuret, vanhat puut. Laulut.

Pärnu on onnellisten matkakohde. Viihtyisä, keveä, kaunis kaupunki etelässä, Via Baltican varrella. Kaikkialle pääsee kävellen tai ainakin pyörällä. Pyörän päivävuokra on noin 10 euroa ja pyörävuokraamoita on helppo löytää.

Hiekkarantoja on kilometrikaupalla. Kaunein ja rauhallisin löytyy Valgerannasta, jossa on myös seikkailupuisto hurjapäille. Siellä pääsee kiipeilemään eritasoisilla seikkailuradoilla puiden latvojen korkeudella, jos kykenee.

Valgerannassa voi kävellä matalaa hiekkarantaa kauas ja katsella uidessa horisonttiin, jossa ei muita näy.

IMG_4126.JPG

Pärnussa on loputtomiin kauniita ovia, ikkunoita, kuisteja, katoksia… Puistoissa, suurten puiden katveessa voi levähtää.

Kaduilla on soittajia ja puistossa esitetään kansantansseja ja -lauluja, riemulla. Niitä, jotka kantoivat vaikeina vuosina, vaikka monia niistä ei saanut esittää. Silti ne muistettiin: laulut, tarinat, tärkeät paikat.

IMG_4217.JPG

Presidentti Lennart Meri perusti Pärnuun filmifestivaalin 30 vuotta sitten. Meri teki itsekin dokumenttielokuvia suomensukuisista kansoista. Nyt festivaalin puitteissa esitettiin kolme elokuvaa päivässä. Kävin katsomassa kaksi Uuden taiteen museon pienessä elokuvahuoneessa.

Molempien aihe liittyi pakolaislapsiin. Ensimmäinen, Kotona maailmassa, kertoi Tanskan Punaisen ristin pakolaiskoulusta ja siellä olevista lapsista. Toinen – Exile, Refugee children’s diaries – kertoi Syyrian sotaa panneiden lasten lohduttomista kohtaloista.

Katsojia oli vain vähän: kuusi. Huone oli pieni ja penkit epämukavia. Mutta pakolaislasten päivät tulivat lähelle. Huolet iholle. Samassa maailmassa, saman taivaan alla, nuo pienet lapset.

IMG_4226.JPG