Olemisen rajat

by katja

IMG_3637

Olemisella, asumisella ja voimavaroilla on rajansa: paikka maailmassa. Vai onko?

Toiset rajat on kuin tehty ylitettäviksi. Jos vain löytyy rohkeutta ja vapautta: ajatuksen vapautta, uskallusta, luottamusta.

Mutta kaikkia rajoja ei voi ylittää. On alku ja loppu.

Se kaikki, mitä siihen väliin lankeaa. Sen yllä on vapautta. Jos ei muuta, niin suhtautumisen vapautta.

IMG_3638

Onko se ilon ja rauhan salaisuus, että oppii tuntemaan mistä alkaa, mihin päättyy. Mitkä ovat omia asioita, mitkä toisten. Missä kulkee huolen ja huolettomuuden hento viiva, välttämätön, vaikea. Miten sen voi oppia? Voisiko sen oppia jo lapsena?

Onko siinä kysymys kuuntelemisen taidosta. Että oppii kuuntelemaan myös omaa tahtoa, omaa sydäntä, ja välittämään siitä. Että tunnistaa omat rajat, ei liukene osaksi yhteistä. Oppii suojelemaan niitä.

Tämän taidon haluaisin lapsilleni välittää. Ja oppia itse.

IMG_3639.JPG

Siihen saavuttamattomaan, aina pakenevaan tietoon kätkeytyy vapaus ja ilo. Ilo kieltäytyä, antaa periksi, luovuttaa. Ja huolehtia siitä, mikä on huolehtimisen arvoista. Mistä huolehtia kuuluu.

Olemisen rajat maailmassa, perheessä, elämässä. Ihmisten keskellä.

IMG_3642.JPG

Nyt lomalla olen lukenut Natalie Goldbergin kirjoja kirjoittamisesta. Hän rohkaisee heittäytymään, olemaan – elämässä ja kirjoittaessa. Varistamaan pois pelon.

Hän rohkaisee muistamaan myös sen, mitä ei muista. ”Miten voi muistaa sen, mitä ei muista? Se on kutsuhuuto tyhjyyteen, tapahtumien kääntöpuoli, syventymistä siihen, mitä ei tahdo muistaa.”

”On oltava valmis astumaan tuleen – surun, epäonnistumisien ja huolten keskelle – jotta pystyisi suuntaamaan valon siihen, mikä on ollut pimennossa. Kirjoittamalla voit myös löytää asioita, joita et aiemmin osannut ilmaista. Aina et sitä osaakaan etkä koskaan voi olla varma siitä, miten joku reagoi kertomaasi. Et pysty kirjoittamaan ennakoiden ja huolta kantaen.”

Ennakoiden ja huolta kantaen: tärkeät sanat. Voisiko siihen lisätä: et pysty kirjoittamaan etkä elämään ennakoiden ja huolta kantaen.

Näin Natalie Goldberg kirjoittaa kirjassaan Hyvä kaukainen ystävä, Kuinka kirjoittaa elämäntarina (2009). Kirja on inspiroiva, ajatuksia herättävä, ravisteleva. Vaikka ei olisi kirjoittamassa elämäntarinaa. Sitä lukiessa tulee ajatelleeksi toisin.

IMG_3656.JPG

 

 

Advertisements