Pohjoinen

by katja

IMG_4042.JPG

Pohjoinen. Toinen kotini.

Tuuli, avaruus, ilma. Valo, joka on pohjoisen valoa.

Olla jostakin kotoisin, kuulua johonkin.

IMG_4045.JPG

Minun isoäitini syntyi Tornionjokilaaksossa.”Olen oikea väylänvartinen”, sanoi isoäiti. Siellä käydessään hän tunsi, ”kuin esi-isien henget minua ystävällisesti tervehtisivät”.

Siltä minustakin tuntuu, siellä. Yhden kesän vietimme jokivarressa ja yllättäen löysin isoisovanhempien haudan läheiseltä hautausmaalta. Ymmärsin: täältäkin olen kotoisin. Nämä tutuilta tuntuvat rannat ovat omia maisemia, vaikka en sitä tiennyt.

IMG_4038.JPG

Myöhemmin tulivat elämään Perämeren rannat. Punaiset kalliot, meri, avara taivas.

Pihapiirissä tutut rakennukset. Ihmisen jäljet pihamaalla. Kaikki se, mitä siellä puuhasimme yhdessä silloin, kun lapset olivat pieniä ja olimme vielä kaikki täällä.

Ei vain muistot, vaan muistojen kerrokset. Ne ovat syvällä, mutta eivät raskaita. Keveitä ja hyviä ne ovat.

IMG_4040.JPG

”Joskus tulee vuosienkin takaa kasvoja. Ne katselevat kauniisti ja lempeästi. Miksi niillä olisi nimiä, minä tunnen ne muutenkin, ja ne tulevat luo kutsumatta. Tai ovat aina läsnä, ei se ole unta, se on joka suuntaan aukeava aika.” (Kai Nieminen)

IMG_4043.JPG

Niin, aika aukeaa moneen suuntaan.

Ihmeellisinä muistuvat mieleen ne päivät, kun taivas oli kirkas ja teimme yhdessä jotakin, emmekä muusta tienneet.